Piip piip siellä, piip piip täällä...

...joka puolella piip piip, JEI!
Kaikilla kolmella juoksu päällä. Ekaa kertaa tämä meno alkaa olla aika hermoja raastavaa, yötä päivää. Unnalla on tärppipäivät, Omega seuraa aika tiukasti perässä. Oona aloitti nyt vuotamisen myös. 

Unna on vähän kuutamolla. Haaveilee, huokailee ja on muissa maailmoissa. Kiukkuinen perhana, jos O-tytöt tunkee pepun lähelle. Ja tunkeehan ne, koko ajan. 

Omega on ihan outo. Se piippaa, käy välillä totisena tuijottamassa minua ja sitten piippaa taas. Ja selvisi sekin, miksi Unnan pääkarvat ovat menneet yks kaks ihan takkuun: Omega käy nuolemassa sen korvia ja muutenkin nyysää nenällään Unnaa koko ajan. Äsken ehkä yritti alkaa astumaan Unnaa, mutta sitten tuli lähtö. Kunnes kaksi sekuntia myöhemmin oli taas takuttamassa afgaanin päätä. Tuolloin Unna on vain muikeana, ellei Omegalle tule muita ajatuksia.

Oona volisee. Se piippaa, se marisee, se mouruaa ja se mölisee. Se ei ole ikinä ollut tuollainen. Ja kun se ei hiljene, ei. Välillä käy silmiin tuijottamassa ja kiukuttelemassa, kun Mamma on tyhmä, eikä tajuu mitään.

Ei tajuu, ei. Pitkin yötä herättelevät vuorotellen, josko NYT olisi onni myötä ja pääsisi yöjuoksulle ihan itsekseen.
Noh, kohta olisi ohi, muutama viikko vielä. Onneksi juoksukierto näyttäisi synkronoituneen nyt samalle kuukaudelle, edellisistä on se 8-9kk. Ehkä tän kestää aina silloin tällöin.