Liiba laabaa tokotunnilta

Viime viikolla jouduttiin jättämään tokoilutunti väliin, mutta tänään jatkui. Tällä välilläkään ei ole tehty juurikaan mitään harjoituksia mun selkävamman vuoksi. 

Namipalkaksi oli nakkeja, lihapullia ja uunissa haudutettua kanaa. Lelupalkkana karva narun päässä.

Ja taaskaan alkuun Unnaa eivät kiinnostaneet namit, ei. Sitä kiinnosti pikku villakoira (joka myös ehdotteli toisuvasti Unnalle, että voitais leikkiä, eikä tehdä näitä tyhmiä temppuja) ja välillä täyden huomion sai schäferin volina, kun se kävi hieman kierroksilla. Ja kun en itse tuskastunut koiran kuurouteen, niin sieltä se Unna kohta alkoi hakea kontaktia, kun kaikki oli nähty ja kuultu. Edes viereiseltä agi-kentältä kuuluvat kiljahdukset ja innokas haukku eivät häirinneet! Jee! Sekin on jo melkoista edistymistä!

Istuminen ja kontakti aika jees. Kävellessä se alkoi haahuilla sinne tänne, kunnes aloin palkata lelulla. Ja herttinen, että mun Unna seurasi vierellä, löysällä taluttimella kentän päästä päähän! Siinä muiden suorittaessa ympärillä! (Ja ei sitten todellakaan mitään tiukkaa seuraamista, vaan kunhan kulki vierellä ja vilkuili minua ylöspäin. Se on meille ihan supersaavutus!) Olin oikeasti aika fiiliksissä, kun koira seurasi tarkkana mun vierellä:
"Koska se lelu tulee..Oi nytkö?!!..ai ei ihan vielä, mutta varmaan ihan just..." :) Mahtista! :)

Ja yhtäkkiä sille alkoi kelvata namipalkkakin. Harmi, kun en hoksannut katsoa kellosta tarkempaa aikaa, mutta oltiin oltu kentällä ehkä 20-30min. Hetken aikaa se teki pelkällä namillakin intona seuraamista ja istumisharjoituksia.

Ja vaikka mä yritin tehdä lyhyttä sarjaa, niin yks kaks innostus lopahti ja koira selvästi väsähti.

Note to myself: Jätä tähän. 

Lopuksi vielä tehtiin hyödylliset porrasharjoitukset: metallisia avoportaita yläkertaan ja takaisin. Ekan kerran Unna vähän arasteli avoportaita, mutta tokalla kerralla tuli jo sujuvasti. 

Juu, ei me ihan vielä olla tähtioppilaita. Mutta jos ajattelee, että nollasta on lähdetty, niin kivasti on edistytty. 

Ja meillä on valovuosi vielä matkaa siihe, mitä osaamista Oona näytti eräs päivä, kun verestettiin muistoja tottelevaisuuden saralta. Oli mummokoira taas niin tikkana, jotta!

Btw, aloitetaan taas myös näyttelyharkat. Yksi irtotunti otettiin, missä Unna teki just, mitä Unna halusi. :P Ei se auta, kuin jatkaa harjoituksia. Herttinen, jos mä saan koiran seuraamaan kontaktissa vieressä, miten helevetin vaikeaa voi olla saada koira seisomaan paikallaan pieni hetki?
Noh, vaikeaa. On tuo aika puupää, jästi jääränen. :D