Vettä, loskaa ja rapaa

Tänään on riittänyt taas vettä, loskaa ja rapaa. Ei kiva ollenkaan. Lumipallojen sulattelujen sijaan alkaa taas loputtomalta tuntuva rapaisten tassujen pesu. Pitkäänköhän tätä nyt sitten kestää? Eilen saatiin vielä lenkkeillä ihanassa talvikelissä ja mukavassa seurassa: Edi ja Oona saivat seurakseen lenkkeilykamut, schäferit Karon ja Ainon.

Kesken lenkin ihmettelimme, mitä Aino touhuaa Oonan jaloissa, mutta niinhän tämä sakemanni näpersi risua pois Oonan turkista toisen seisoskellessa ja odotellessa kaikessa rauhassa. Voi tuota avuliasta lapsukaista! Aino (risu edelleen suussa) ja Oona eivät ymmärtäneet, mikä kumma aiheutti hilpeyttä.
Aino kiisi edes takaisin koko matkan eikä tainnut ottaa yhtään kävelyaskelta, tällä kertaa Oona suvaitsi juosta mukana yllättävänkin paljon. Vanhukset köpöttelivät omaa tahtiaan hieman perässä ja välillä huomauttivat nuorisolle, että liian lähellä riekkuminen on paheksuttavaa. Vaikka kyllä itseäkin välillä hirvitti, kun tajusi kahden hurjan tulevan täyttä vauhtia kohti kapealla polulla. Sitä vähän koukisti polvia ja odotti pahinta hengitystä pidätellen, jos jarrut eivät pidäkään tai koirat muuten pitävät väistämistä tarpeettomana.
Mutta selvisimme kolhuitta, jokainen meistä.

Heipat!

Kotisivuntekele on roikkunut netissä keskeneräisenä jo reilun vuodenpäivät, joten kokeillaan nyt, onnistuisiko blogilla tämä homma paremmin. Huomattavasti helpompaa ainakin ja ehkä jopa minä saan jotain ihan itse aikaiseksi, eikä tarvitse häiritä 24h-atk-tukihenkilöäni all the time... (Heipat, TDX!)

Harrastuskausi on talviteloilla sikäli, että mitään kisa- tai näyttelysuunnitelmia ei ole toistaiseksi tehty. Lepokausi alkaa olla kuitenkin lopuillaan ja kuntoharjoitukset aloitetaan joulukuun puolella. Toiveissa olisi päästä ensi kesänä kisaamaan ainakin parit skabat, vaikka viime kesänä se tuli todettua, että kaikki ei aina mene niinkuin suunniteltua. Mutta jos kunto saadaan kohdalleen, niin ei ainakaan siitä jää kiinni osallistumiset.