Taitaa olla, että kun kaikki jutut on jakanut facessa, sen kirjoittaminen tänne unohtuu...
Palaan joskus tässä kuvien ja tarinoiden kanssa huhtikuulta, mutta nyt on tärkeää kertoa, miten hienosti Unna on treenannut! :D
Kotonahan on leikitelty karvalla ja tassuvieheellä, nyt oli vuorossa ensimmäiset maastoharjoitukset! Olipa jotenkin ihan mahtava fiilis odotella maastoharkkavuoroa vuosien tauon jälkeen. :)
Vähän jänskätti, miten Unna reagoi tuolla vieheeseen, kun oli niin kovin paljon muutakin ihmeteltävää. Mönkkärikin oli vähän jännittävä, kun se siihen eteen kaarsi (ja jätti pupun meidän eteen). Mutta kun viehe nykäistiin liikkeelle, niin sinne läks! Vauhdilla ja päättäväisesti. Unna sai juosta kolme rissanväliä, jolloin "tajusi" juoksevansa jonkun perässä ja joutui suorittaa jokusen mutkankin.
Mainio veto Unskiltani!
Koska rataakin on tarkoitus joskus kokeilla, koppiharjoittelusta aloitetaan.
Ensimmäinen veto avoimen kopin läpi, pieni pyrähdys vieheen perään ja vetäjä otti koiran kiinni.
Toinen veto avoimen kopin läpi, pieni pyrähdys vieheen perään ja... Unski tökkäsi viehettä ("sainpas sut!") ja sitten kiihdytys karkuun. Ja trallallaa! Siinä pellot pölisi ja naapurusto kuuli, että Unna tänne! Muutaman minuutin iloittelun jälkeen löysät oli otettu pois ja koira tuli luokse onnellisena puhallellen, että jatketaanko. :D
Kolmas veto, nyt etuveräjä kiinni ja matkaa vähän lisää. Vetäjän lisäksi kaksi ihmistä sieppaamassa koira kiinni heti vieheellä. XD
Neljännellä ja viimeisellä vedolla koira koppiin, veräjä alhaalla, takaluukku kiinni... ja sieltä se ponnisti liikkeelle kuin vanha tekijä. :´) (Kyllä, mä olen sellainen vollottaja, että onnistun liikuttumaan tuollaisestakin.) Ei kertakaikkiaan mitään aiempaa tutustumista asiaan ja vaikka koppi pitää auetessaan rominaa, ei haitannut meidän Unskia.
Toki jälleen oli kiinniottajat valmiina vieheellä. :D
Tuota vieheelle jäämistä vahvistettiin tauon jälkeen vielä parilla pikkuvedolla, jolloin muovisuikaleiden mukana oli Unnan oma karvalelu. Jo alkoi viehe kiinnostaa, eikä ollut enää mikään tarve lähteä ympäristöä tsekkaamaan.
Muutama päivä sitten tutustuttiin kerhon omaan vetosuoraan ja sielläpä on nyt kunnollinen paikka ottaa Omegalle vetoja. Omega oli ihan tohkeissaan, kun tajusi mitä on talvilevon jälkeen tultu tekemään. :) Se ei riehu, eikä rieku, mutta jestas sitä koiran värinää ja tärinää. Silmä palaa ja suu vaahtoaa. :D Aina vaan jaksaa naurattaa tuon maailman leppoisimman olennon muuttuminen tuollaiseksi monsteriksi.
Omegalta hienot kolme vetoa, täysiä tietenkin. :) Ei mainittavaa seuraavanakaan päivänä, joten rauhallisin mielin, mutta helvetisti jännittäen kohti tulevaa kautta!
(Btw, KSVKK:n kevätkokouksesta saimme terveisiä, että Omega on Vuoden -13 ratajuoksija GRL:n kisoista. :D)
Unnakin toki sai muutaman lyhyen vedon (oli rallattanut jo niin paljon, että vain pientä herättelyä) ja myös Oona Noonalii sai juosta pupun perässä parikymmentä metriä. Kyllä oli mummokoira tohkeissaan, voi tavatonta! :) Ikävä kyllä paikat vain eivät meinaa kestää ilman kipuilua, joten pakko se on uskoa, että ei edes pieniä vetoja Oonalle, ei se säästele yhtään! Onneksi aina voi leikkiä pupulla vetoleikkejä ja riepottelua.
Ihan älyttömän ihanaa, että talvikausi on ohi, ja pääsee tositoimiin! :)
Omegalle ei ole tälle kaudelle suuria suunnitelmia ja odotuksia, eka startti on parin viikon kuluttua. Ei tule ehkä niin paljoa kisoja, mitä viime vuonna, mutta katsotaan nyt. Joka tapauksessa on ihana päästä itse asiaan. :)
