Mä olen jokusen päivän potenut flunssaa ihan kuumeen kera, ja koirat ovat kolme päivää olleet pelkällä korttelilenkillä. Kertynyttä energiaa ei siinä huomannut, vaan tänäänpä huomasi, kun vihdoin ajeltiin hiekkakuopalle ottamaan niin sanotusti löysät pois.
Ja olihan se meno ihan mieletöntä.
En ole piiiitkään aikaan tehnyt näin, mutta nyt pidin hetken aikaa Omegan kiinni, että afgaanit pääsivät keskenään rallaamaan. Ja voi pojat (tytöt!), että oli hauskaa! Vaikka sekin on juoksemista, niin erilaista kuitenkin, mitä parilla Unna&Omega.
Mummokoira oli kyllä taas niin iskussa!
Ja tämä on niin afgaanimaista: peput pystyssä ja naurussa suin odotetaan toisen seuraavaa liikettä. :D
Yleensä tämä pari menee aina siten, että Unna ekana, Oona perässä. Mutta kuten sanottua, tänään Mummo oli ihan villinä aiheuttaen Unnalle yllätyksen ja rynnisti karkuun! Tuli Uukille kiire!
Ja taas tuumataan, menetkö sinä eka, vai menenkö minä!
Oli kiva kokeilla kuvausta vastavaloon, aurinko paistoi jo matalalta.
...tosin Unna oli ainoa, joka juoksi ajattelemastani kohdasta...kerran. :D
Oonakin juoksi jyrkkää mäkeä ihan täysiä alas. Siinä piti jo vähän jännittää, jaksaako se pitää itsensä "kasassa", sillä riehumista oli kestänyt jo tovin pehmeässä hiekassa, rinnettä ylös ja alas. Varmasti maitohapot painoivat jo. Mutta eipä hätää, kyllä Oona tietää, mitä tekee! Niin tuli komeasti rinteen alas ja tyylikkäästi vielä leiskautti isolla loikalla tasamaalle. :)
Omegan kanssa Unna tekee sitten laajempia lenkkejä.
Täysii, kuinkas muuten.
Noonalii nauttii auringosta, ja katsoo, kun...
...kun Unna jatkoi rallaamista, vaikka Omegakin jo hyytyi. Tänään Unna oli keksinyt mielestään maailman hauskimman leikin:
Se juoksi ensin täysiä hiekkakuopan reunalle, ja kääntyi odottamaan.
Se juoksi ensin täysiä hiekkakuopan reunalle, ja kääntyi odottamaan.
Ja kun huusin TÄNNE!, niin se tuli tuulispäänä luokse. :D Hengästyneenä sanoi "hei", otti parit rapsutukset ja juoksi taas hiekkakuopan reunalle odottamaan. :D Kätevää, etten sanoisi!
Sitten noin tunnin riehumisen jälkeen nähtiin tämä hetki, kun Unnakin vaihtoi kävelyvaihteelle ja ihan istahti hetkeksi miettimään, mitäs sitten tehtäis.
Käytäntö on osoittanut, että tässä vaiheessa on aika ottaa Unna kiinni. Muuten se muistaa lähistöllä metsässä olevan putrakon, jossa on hyvä käydä viilentäytymässä.
Niin, siellähän viilentäydytään, vaikka ulkona onkin asteita vain se +4. Kun tuleehan juostessa kuuma! (Ja koska se on muuten vain kivaa.)
Niin, siellähän viilentäydytään, vaikka ulkona onkin asteita vain se +4. Kun tuleehan juostessa kuuma! (Ja koska se on muuten vain kivaa.)
Vielä pienet palauttavat kävelyt ja melko harvinaisena herkkuna lastasin autoon kolme väsynyttä, onnellista ja PUHDASTA koiraa. :)
