skip to main |
skip to sidebar
Meitä on hemmoteltu auringonpaisteella ja hankikannolla. Tai jäällä me on nyt pääasiassa menty, se sesonkiaika on niin lyhyt, joten otetaan siitä kaikki irti, mitä saadaan! Jäälle on takapihalta lähdettynä suorinta reittiä parisen sataa metriä, tietä pitkin puolisen kilometriä.
Nyt yritän olla laittamatta läjäpäin kuvia: Afgaani juoksee, grey juoksee, molemmat juoksee, grey juoksee nyt oikealle, tuossa vasemmalle...
Joku sanoisi tätä kuvaa epäonnistuneeksi: asetelma, aurinkopilkut... Mutta mä tykkään tosi paljon. 
...ihan viimehetkellä Omega päätti, ettei olekaan fiksua tömäyttää päin afgaania. :D
Sillä on tapana vähän juosta päin, tai vähintään takapuolellaan mennessä pökkästä Oonaa, joka siitä sisuuntuu ja lähtee mukaan rallattelemaan. Nyt Oona ehti kääntyä kohti ja Omegalla meni pupu pöksyyn ja joutui tehdä lukkojarrutuksen. :D
Tadaa!
Ensimmäinen kuva, jossa molemmat istuvat ilman apukäsiä!
Omega kun yleensä nostaa heti pepun maasta, kun peräännyn ottamaan kuvaa.
Tai noh, greyllähän ei takapuoli ota maahan istuessa. Jaksan edelleen naureskella asialle. :D
Melkoista koreografiaa tämä näiden meno välillä. Muutaman sekunnin kuvasarjaa:
(Onneksi afgaanilla oli piNkki niittipanta, ettei verenhimoinen grey päässyt puremaan päätä irti!)
Wihiiiii! Piruetti taaksepäin ja karkuuuuuun! 
Iltaleikkituokio takapihalla. Pallon nakkelua ilmaan ja poNppuja perään. Kuvasin ikkunan takaa, kun grey viihdytti itseään. 
Ja voi vitsit, että on Oonallakin kivaa, kun ei tarvitse rämpiä hangessa! Olo on kuin nuorella tytöllä ja tällä viikolla se on pariin kertaan käynyt morjestamassa hiihtäjiä, milloin möreän vahtihaukun kera, milloin ihan muuten vain. Juu ei ole toivottua toimintaa, nyt on taskussa ollut astetta parempia nameja, jotta saisi afgaanin huomion. 
Eilen jäällä eräs hiihtäjä kääntyi 90 astetta ja lähti hiihtämään meitä kohti. Kokosin koirat kiinni ja vähän jännittyneenä jäin odottamaan, tuleeko huutoa siitä, miten koirat eivät saa olla irti jaada jaada. Mutta vielä mitä. Mies pysähtyi, nosti aurinkolasit otsalle ja alkoi kysellä, mikä on tuo pitkäkoipinen koira, koskaan hän ei ole nähnyt, että koira pääsee noin lujaa. Voi mahdotonta, voi ihmettä. Taputteli koiria, moneen kertaan sanoi, miten ovat mainioita ja jatkoi sitten matkaansa. :)
Toissapäivänä puolestaan toinen vanhempi herrasmies tuli myös kyselemään koirista ja epäili, että jos afgaanilta leikkaisi karvat pois, niin olisi varmaan lähes yhtä nopea kuin tuo karvaton. Juujuu, ihan varmasti. :)
Meillä ei ole ikinä ollut näin pehmoisen ja lämpöisen perään olevaa eläintä. (Tai noh, Viivi-kissan kanssa on vähän siinä ja tässä... ;))
Mä olen Omegalle monet kerrat sanonut, miten se on ONNEKAS, kun saa nukkua sängyssä tyynykasojen keskellä. En voisi kuvitellakaan tuota kenneltiloihin.
Katsokaa nyt tuota ilmettä. 
Olenko laittanut tätä kuvaa aikaisemmin?
Se on viime talvelta, kuvattuna kotipuolessani. Olin jo kironnut ääneen, kun närhet vievät järjestäin kaikki talipallot. ....kunnes bongasin tämän näppärän neitokaisen, joka haki talipalloja leikkeihinsä. Juoksutti ympäri pihaa, nakkeli ilmaan ja otti koppia. Ja välillä nirhasi talia evääksi ja taas jatkui. :D
...Kuin kissat ja koirat...
Kyllä mä olen kuullut jo monet kerrat, ettei koirasta tule kunnon ratakoiraa, jos se ei tapa kaikkea kotona ja puutarhassa. Ensi kesä näyttänee...Tärkeintä minulle on kuitenkin kaiken sujuminen kotona, yhteiselosta ei tulisi muuten mitään. Nelli on kissoistani se, joka suvaitsee nukkua koirien vieressä, muille se on ihan yäk.
Nykyään Nelli saa olla vierellä, vaikka Omega syö herkkujakin.
Kerran tosin makkarista kävi kumea ja pelottava leijonamainen murina. Ryntäsin katsomaan, mikä on tilanne ja siellä Nelli pyöri luuta syövän Omegan vieressä silmät melkein kiinni:
"Puskistellaan, joookoooo!?" Pyöri ja kieppui, puski luun toista päätä, sitten taas lähestyi Omegan nenää: "Kuulitko, puskistellaaaaaan!"
Sieppasin kissan kauemmaksi ja rauha (ja Nellin pää) säilyi. Välillä tämä lajien välinen kommunikointi vain on vähän vaikeaa.
Nelli, Rattus ja Maikke käymässä päikkäreille. 
Veljeni kissoista Sebastian on Omegan Paras Ystävä. Se jaksaa Omegan kirputtamiset ja korvapesut hyvin kärsivällisesti.
"Mitä finä oot tänään fyöny?"
Vaikka arki ei ole tämän kummoisempaa, niin pidän näitä hetkiä suurena rikkautena. :)
