SM-alkuerät, Oulu

Jo alkaa tulla reitti tutuksi! Mutta ajelimme lauantaipäiväksi Ouluun Haukiputaan radalle, jossa alkoivat greyhoundien Suomenmestaruuskisat. 

Omegalla oli sikäli onnea tällä kertaa matkassa, että se starttasi vain kolmen koiran lähdössä ja sen ulkopuolelta ei startannut yhtään koiraa. (Omistajalle suuri helpotus.)

Omegalta surkein, huonoin lähtö ikinä. En tiedä, mitä tyttö jäi haaveksimaan, mutta kopin takana ehdin ajatella, noinko se on siellä väärin päin, kun kamut menee jo. Seuraavaksi ykköskopista lähtenyt koira ajautui ulkolaitaan ja kiilasi Omegaa ulos. Sattuneesta syystä en ollut kauhuissani, enkä nähnyt tilanteen tiimoilta punaista. Mutta ekaan kaarteeseen viimeisenä (jossa myös ihme lipsumista), takasuoralla vielä kolmantena. Kolmoskaarteessa Omega nousi ykkösmanttelikoiran rinnalle ja ohitti ulkokautta. Etusuoralle tuli kivalla juoksulinjalla, piti paikkansa kakkosena ja juoksi tiensä SM A-FINAALIIN! 

Paransi kaikkinensa melko huonolla startilla myös ennätystään, joten tuosta on onnistuneella suorituksella vara nipistää kymmenys jos toinenkin. Lisäksi olen tyytyväinen hyvistä juoksulinjoista alusta loppuun ja siitä hienosta taistelutahdosta, voimasta ja koordinaatiokyvystäkin.

Finaalissa tulee tosin kyllä kylmää kyytiä, RE:tä parannellut La Tua Cantante juoksee puolitoista sekuntia nopeammin ratakierroksen ja se on metreissä jumalattomasti se. Kärkeen ei mitään asiaa. Jos Omega onnistuu erinomaisesti ja parantaa ennätystään, voi olla teoreettiset mahdollisuudet jollekin muulle sijalle kuin 6. Ei siis suuria odotuksia, mutta tämä A-finaalipaikka oli meille tosi hieno juttu. :)
Finaalissa starttaa myös Vera-sisko (Corner Stone), joka tulee taistelemaan mitaleista. Pidämme peukkuja niin maan perhanasti! :)

Tässä lähdön videointi, Omega keltaisella manttelilla kopista 5:
http://youtu.be/cvbDa_-fnp4  

Ja tässä muutama Iida Amalian ottama kuva:

Tuolle omalle kisajännitykselle vain pitäisi saada tehtyä jotain. Ei ole järjellä selitettävissä, mutta
-en meinannut saada pantaa kopittaessa auki, kun kädet tärisi
-en muista, miten koira juoksi etusuoran
-en rekisteröinyt, monenneksi se tuli
-en kuullut kuulutuksista, mikä oli aika
-en ymmärtänyt, mitä ihminen vieressä puhui, vaan pienen hiljaisuuden jälkeen oli pakko kysyä: "voitko toistaa, nyt meni ihan ohi..."
Onneksi otin pysäytyspaikalta kuitenkin oikean koiran mukaan.

Mutta finaalipäivän jälkeen tuleekin vähän rauhallisempi jakso, heinäkuussa kisattaviin Derbyihin emme todennäköisesti osallistu. Toki koira alkaa olla nyt parhaassa iskussa, mutta työnteko haittaa harrastusta. Katsotaan, jos jollekin päivälle voisi osallistua sijoituslähtöön. Mutta ne on sen ajan suunnitelmia ne. Nyt lomaillaan, naatiskellaan maalaiselämästä ihan täysillä. Ja sanoinko jo, että lomaillaan. ;) 

Top Race, Oulu

Huuuuuuh!
Siinäpä päällimmäiset fiilikset. Meni enemmän kuin paljon pieleen. 

Päivä 1, alkuerät.
Omegan lähdössä 4 koiraa, Omega kopista kolme. Erinomainen lähtö, mutta siitä se painajainen sitten alkoi. Omega otti välittömästi suunnan kohti ulkolaitaa ja painoi koko etusuoran verran kisakaveria ulos päin. Mulla nenänpää kylmeni lähtökoppien takana, että nyt tuli D niinkö Disk. Kaveri pääsi punnertamaan ohi ja maaliin tultiin sujuvasti, Omega 4/4, aika K4 31,94. (Jos jotain positiivista, niin päivän ainoa lähtö, missä kaikki juoksivat alle 32 sek.) 

Kävin haastattelemassa ylituomaria, sain nähdä videon ja muutama muukin sanoi, että koira ajoi viehettä, pää ei kääntynyt, mutta painoi vain ulkolaitaa kohti. Joten juoksu hyväksytty. Seuraavan kerran alkoi siepata mahasta, kun kävi ilmi, että seuraavana päivänä järjestetään myös B-finaali, johon olemme oikeutettuja osallistumaan ja ellei ole hyväksyttyä syytä, pois ei voi jäädä. Ja koppitoiveissahan on se karenssiaika. Ja koska meillä ei tunnetusti ole sitä pientäkään ripettä onnea tässä harrastukessa, sain tietää, että Omega starttaisi kopista 2. ja jälleen viereisestä kopista Paavo, jota Omega häiritsi jo alkuerissäkin. Melkein tarvitsin paperipussia. 

Päivä 2, finaalit.
Jumalaton jännitys jne jne jne. 
Koirat koppiin ja... Vieherikko, koirat ulos. 
Meinasin kilahtaa. Tai vähän kilahdinkin, mutta koska muut osasivat olla asiallisesti, yritin minäkin. Pienesti kylmäsi, miten hemmetissä mä saan koiran uudelleen koppiin, mielessä oli aika hyvin vielä Tampereen episodi...
Well, melko hyvin. Omega tosin kiljaisi yhdessä vaiheessa, kun voimalla jouduin sitä koppiin työntää. En tiedä, saisiko siinä kopittaessa kauheasti jutella, mutta vahingossa lipsahti: "Rauhassa vain Omega..." Kuin ajatus, koira livahti koppiin. 
Mutta kyllä siinä jo muutkin kävivät kuumana, herttinen! Olisittepa kuulleet sen jyskeen ja nähneet, miten koppi voi täristä ja vavahdella! 

Jälleen upea lähtö, Omega ei seisonut kopissa häntä edellä, kuten ensin vähän pelkäsin. Sitten lauantain toisinto: Omega puski vahvasti ulkolaitaan ja veti porukan nippuun, paitsi ykköskopin onnekkaan. Vielä takasuoralla Omega taisteli kolmostilasta, kunnes siellä kävi jokin kontakti, kuvissa näkee miten Omegalla nousee pää ja häntä, jalat ovat miten kuten. Vauhti pysähtyi ja kaksi koiraa pääsi ohi. Omega piti viidennen sijansa, K5-aika 32,08.

Rehellisesti: Vitutti ja hävetti. Ihan oikeasti olin kuvitellut keskikopin sopivan, mutta kuinka väärässä sitä voikaan olla........ Kannatti hei ajella sen viikonlopun aikana1400km!
Mutta tämä on nyt kaikki otettava opin kannalta ja suunnattava katse eteenpäin. Jos jotain positiivista, niin kylläpä vain löytyy pienestä tytöstä voimaa ja tahtoa! Mä olen aina pelännyt noissa lähdön sumpuissa, että Omega musertuu. Mutta niin sitä veti pieni likka yli 100 kg greyhoundia nippuun, kun päätti, että juoksulinja kulkee, kuulkaas pojat, tänään tässä! 

Päivän splitit olivat pääosin yllättävän tasaiset, Omegallakin varsin mallikas etenkin kun ottaa huomioon molempien kertojen väännöt. Lähdöissä se on hyvä, kuten on aina ollut. 

Tänään on ollut vähän kankea grey, takapuolesta puuttuu kolikon kokoinen alue karvaa ja iho on sinisen violetti. On siis saanut aika kovaa iskua jossain vaiheessa.

Loppuun vielä muutamat kuvat sunnuntailta, kiitsat TDX. :)

Porukka kasaan kas näin...

...sitten pieni irtiotto...

...ja kiihdytys kärkikoiran kannoille.

Hippulat vinkuu!

 

































Ensimmäinen mitali, ei nyt ihan tyylillä saavutettu mutta sinnikkyydellä. Tulen ihan varmasti muistamaan nämä meidän ensimmäiset klassikkokisat lopun elämääni. 

Vieläkään en ole varma, käykö tämä laji hermorakenteelleni, vähän turhan vahvasti tulee elettyä näissä tilanteissa mukana. Mutta silti meinataan startata samalla radalla parin viikon päästä, jos Maikke toipuu tämän viikonlopun vammoista moitteetta. (Ulkotoiveella, huutomerkki!) Kääk!
Ihana kamala kisatäpinä!

Turuus ja Tampereel'

No niin, mistäs aloitettais.
Turussa oli Omegan kauden aloitus, mikä tapahtui järkyttävässä helteessä. Kisojen alkaessa mittari näytti +28C. Kävin katsomassa muita lähtöjä rakennuksen nurkalta, väliajat menin autolle pitämään ilmastointia täysillä, mikä riitti pitämään auton suht viileänä. Ajomatka vajaa neljä tuntia (per sivu) plus odottelua paikanpäällä kolmisen tuntia ennen omaa vuoroa. Onneksi koirat osaavat rauhoittua autoon, jopa nukkuivat, kun vieheen ääni ei kuulunut. Omatkin perslihakset kestivät suht hyvin. Seuraavan kerran pitänee kaataa takapenkit ja käydä seuraksi nukkumaan. :D

Kaikki hyvin, kunnes Omegan lähtöön oli 10 minuuttia. Kädet alkoivat täristä, välillä piti keskittyä hengittämään, huispasi päätä ja oksettikin. Ihan järkyttävää. :D Kisajännitystä, mutta miksi sen pitää noin voimalla tulla...

Kopitus oli nihkeä, Omega vastusteli ja yritti peruuttaa pois. Luukku kiinni ja parasta toivoen samalla kun piti poistua paikalta keskialueen yli kiinniottopaikkaa kohti. Kauhistuin lähtöä katsoessani, että sinne se jäi koppiin, en mä näe Omegaa. Mutta mun kirppunen pienoinen oli niin valtavan lihasmuurin takana, ettei alkuun näkynyt edes hännänpäätä! Sitten alkoi vahva nousu ja Omegalla olikin lähtönsä nopein split, 2.55. 

Loppu juoksu olikin "Omega saavuttaa, Omega jää, Omega saavuttaa, Omega jää". 
Matka loppui selvästi kesken, sillä Omega lähti nousuun maalisuoran jälkeen kaarteessa ja tuli melkein heittämällä rinnalle, vieheelle se pääsi ensimmäisenä. Mutta maalin kohdalla katsotaan järjestys, missä Omega oli 3/3. Etusuoralle tultaessa se teki kumman koukkauksen ja juoksi loppusuoran melkein keskellä rataa, ihme juttuja.

Tähän väliin Hannamari Kallion kisoista ottamia kuvia, kiitos! :)

Hyvänen aika, että se onkin kääpiö! :D
Kisapaino 21.8, kamut 11,5-14,5 kg isompia.
Mitatkaa te whippettiänne vain millimetrimitalla... ;)

Hienoa kiihdytystä.

Ihan näyttää kilpajuoksijalta. :)

Mutta pitää kuitenkin olla tyytyväinen. Kauden toinen ratakierros ja ensikosketus Turun rataan meni ihan jees. Omegalle oma keskimatkan ennätyksensä ja luokkanousu K3:een. (K2 jäi vaivaisen 7 sadasosan päähän...) Eli sijoittuminen ei jatkossa ainakaan helpotu, aina vain kovemmassa sarjassa juostaan.

Ja kisojen video löytyy osoitteesta:
https://vimeo.com/67479046
Omalla koneella en saa videoita auki, joten en muista mistä kohti alkaa Omegan juoksu, mutta lähdössä 8, eli loppupuolella.

Koska mä rakastan hifistelyä, niin mainittakoon, että Maikken keskinopeus tuolla 495m:n matkalla (aika 29.80) oli 59.7km/h ja tassut veivät 16.8 metriä sekunnissa. 
Maagista katseltavaa, aina vain. 

Mutta eilisistä ratatreeneistä Tampereella oli maagisuus kaukana, olis pitänyt jäädä kotiin. Periaatteessa Omega ei tarvitse ratatreeniä, mutta vetoja haluan ottaa nyt säännöllisesti. Se tarkoittaa sitä, että lähin paikka tällä hetkellä moiseen on Kauppi, edelleen.

Meitä ennen oli yksi vieherikko, kun viehe ei vain kiihtynyt greyn edestä pois. Omegan vuoro oli viimeisenä ja juuri ennen meitä viehe meinasi hyytyä täysin. Mä pidin koiraa toimistorakennuksen takana, kun yrittivät testata viehettä ja saada se kulkemaan. Useita tyhjiä vetoja radan ympäri, Omega alkoi kuumua ennennäkemättömällä tavalla.

Lopulta lähtöpaikalle, koira koppiin. Viehe lähtee kiihdyttämään... ja vieherikko, koira ulos kopista. Mä olin ollut jo vähän äkeä kopeille saapuessani, nyt lähettäjäparka ei uskaltanut sanoa mulle enää puolikasta sanaa, kun mun sanavarasto koostui painokelvottomasta tekstistä. (Jota ei tod. tarkoitettu kenellekään, mulla on vain huono tapa kiihtyessäni alkaa mesoamaan itsekseni...) 

Sitten taas koppiin. Mutta Omegan kaksi hyvin kiihtyneessä tilassa olevaa aivosolua olivat ihan sekaisin. Se punnersi kopissa välittömästi ympäri. Uudelleen koira koppiin, nyt sain sen voimalla pidettyä niska-pers -otteella suunnilleen oikein päin. Oli pakko lähettää takaluukku auki ollen itse siellä kopissa puoliksi myös. Hieman levottomat juoksulinjat kaikkinensa, mutta laitan kuumumisen piikkiin, mieli meni nyt tassuja nopeammin.

Käsiaika perusomegaa, 480m/29.44. Ihan jees, kun miettii, miten mutkalla se seisoi kopissa veräjän auetessa plus juoksulinjat. 

Sain koiraa vähän palauteltua ja huomasin, että käsiviehevedot olivat vielä menossa. Nopeasti päätös, että Omegalle otetaan vielä kopista läpiveto, sillä ennen mahdollisia Oulun kisoja ei ehkä saada koppiharjoittelua alle. (Saa-ta-na, että mahtaa tulla jännittävä kisapäivä. Saatan oksentaa lähtökopin taakse.) Vähän se vastusteli, mutta kaikkinensa aika normaali kopitus. Se pysyi oikein päin vaikka laitoin takaluukun kiinni ja lähtö oli ihan jees. Hiukkasen sekavin ajatuksin kotimatkalle.

Aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta. Mutta tosi huonoon saumaan tuli tämä.