Jo alkaa tulla reitti tutuksi! Mutta ajelimme lauantaipäiväksi Ouluun Haukiputaan radalle, jossa alkoivat greyhoundien Suomenmestaruuskisat.
Omegalla oli sikäli onnea tällä kertaa matkassa, että se starttasi vain kolmen koiran lähdössä ja sen ulkopuolelta ei startannut yhtään koiraa. (Omistajalle suuri helpotus.)
Omegalta surkein, huonoin lähtö ikinä. En tiedä, mitä tyttö jäi haaveksimaan, mutta kopin takana ehdin ajatella, noinko se on siellä väärin päin, kun kamut menee jo. Seuraavaksi ykköskopista lähtenyt koira ajautui ulkolaitaan ja kiilasi Omegaa ulos. Sattuneesta syystä en ollut kauhuissani, enkä nähnyt tilanteen tiimoilta punaista. Mutta ekaan kaarteeseen viimeisenä (jossa myös ihme lipsumista), takasuoralla vielä kolmantena. Kolmoskaarteessa Omega nousi ykkösmanttelikoiran rinnalle ja ohitti ulkokautta. Etusuoralle tuli kivalla juoksulinjalla, piti paikkansa kakkosena ja juoksi tiensä SM A-FINAALIIN!
Paransi kaikkinensa melko huonolla startilla myös ennätystään, joten tuosta on onnistuneella suorituksella vara nipistää kymmenys jos toinenkin. Lisäksi olen tyytyväinen hyvistä juoksulinjoista alusta loppuun ja siitä hienosta taistelutahdosta, voimasta ja koordinaatiokyvystäkin.
Finaalissa tulee tosin kyllä kylmää kyytiä, RE:tä parannellut La Tua Cantante juoksee puolitoista sekuntia nopeammin ratakierroksen ja se on metreissä jumalattomasti se. Kärkeen ei mitään asiaa. Jos Omega onnistuu erinomaisesti ja parantaa ennätystään, voi olla teoreettiset mahdollisuudet jollekin muulle sijalle kuin 6. Ei siis suuria odotuksia, mutta tämä A-finaalipaikka oli meille tosi hieno juttu. :)
Finaalissa starttaa myös Vera-sisko (Corner Stone), joka tulee taistelemaan mitaleista. Pidämme peukkuja niin maan perhanasti! :)
Tässä lähdön videointi, Omega keltaisella manttelilla kopista 5:
http://youtu.be/cvbDa_-fnp4
Ja tässä muutama Iida Amalian ottama kuva:
Tuolle omalle kisajännitykselle vain pitäisi saada tehtyä jotain. Ei ole järjellä selitettävissä, mutta
-en meinannut saada pantaa kopittaessa auki, kun kädet tärisi
-en muista, miten koira juoksi etusuoran
-en rekisteröinyt, monenneksi se tuli
-en kuullut kuulutuksista, mikä oli aika
-en ymmärtänyt, mitä ihminen vieressä puhui, vaan pienen hiljaisuuden jälkeen oli pakko kysyä: "voitko toistaa, nyt meni ihan ohi..."
Onneksi otin pysäytyspaikalta kuitenkin oikean koiran mukaan.
Mutta finaalipäivän jälkeen tuleekin vähän rauhallisempi jakso, heinäkuussa kisattaviin Derbyihin emme todennäköisesti osallistu. Toki koira alkaa olla nyt parhaassa iskussa, mutta työnteko haittaa harrastusta. Katsotaan, jos jollekin päivälle voisi osallistua sijoituslähtöön. Mutta ne on sen ajan suunnitelmia ne. Nyt lomaillaan, naatiskellaan maalaiselämästä ihan täysillä. Ja sanoinko jo, että lomaillaan. ;)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti