Unski sai terveen paperit ja luutuminen jalassa oli onnistunut oikein hyvin. Tietysti talven pakkasjakso osui juuri sille viikolle, kun viimein oli lupa juosta irti. Isosisko-Omegalta villapaita lainaan ja tekemään ulos pieniä pyrähdyksiä pitkin päivää. Parhautta!
Gregu-keilausta. :D
Oikeammin Omega pyöritti taas vauhdista hyrrää ja oli oikeasti aika makean näköistä katsottavaa, kun koiran kieppuivat menemään. Onhan mulla videokamerakin, mutta ei vain jotenkin muista aina sen olemassaoloa...
Ovathan nämä kaksi aika mainio parivaljakko. :D Omega joutuu välillä jo ihan kiihdyttä alta, kun Unnalla vauhti kasvaa viikko viikolta. Taitaa muuten olla jo Oonaa nopeampi.
Oona osallistuu ralleihin vaihtelevasti. Tässä kuorrutetaan pentua pakkaslumella.
Kyllä on iltaisin nyt väsynyt pentu. :)
Oltiin kotipuolessa käymässä ja sisälämpötila oli saapumisiltana +8C. Kuvanottohetkellä oli jo ihan +14. :) Kelpasi Unnallekin peitto päälle.
Mun jengi. ♥
Omegakin alkaa ymmärtää oravajahdin päälle. Kun se haistaa maasta jäljet, se ei enää lähde skannaamaan maastoa, vaan nostaa katseen latvuksiin. Fiksu tyttö. :)
Edit: siis todellakin! Kun O-tytöt bongaavat jäniksen jäljet, ne alkavat tutkia maastoa. Kun ne haistavat oravanjäljet (ilman näköhavaintoja), ne alkavat katsella puita. En ole ennen kiinnittänyt asiaan huomiota, mutta onhan se erinomaisen hienoa ajattelua!
Unna säntäilee tietysti tohkeissaan mukana, mutta ei vielä ihan tajua homman syvintä ideaa. Pääasia, että on hauskaa. :D
Oonasta en tietenkään kaamoksessa saanut kuvaa, koska se säntäili puun juurelta toiselle. Se on totista touhua se. :)
Samaan aikaan, kun suuret metsästäjät jäljittivät oravaa, huomasin noin kolmen sadan metrin päässä rinteellä nämä kaverit:
Hetken aikaa ne katselivat meitä uteliaana, mutta sitten jatkoivat kaikessa rauhassa laiduntamista. Ja kohtapa siihen laiskasti käveli vielä kolmaskin. :)
Kaiken varulta ohjasin koirat sitten ihan toiseen suuntaan.
Kävimme myös sukulaistapaamisessa. Mukana oli Unnan kaksi siskoa ja veli, Pinja-äiti, kaksi tätiä, eno, mummu... Plus muutama muu aikuinen afgaani ja alkumatkasta pari skottiakin.
Alkuun Unnaa jänskätti, eihän se ole ollut näin isossa porukassa ennen mukana. Mutta pian se reipastui ja olihan sitä menoa vain ilo katsella. :)
Tässä kuvassa Unna vasemmalla. Paikanpäällä ei goldeneista erottanut vauhdissa, kuka on kuka, joten sitä vain laski, että kaikki kakarat ovat matkassa.
Naminsyöttöhetki. Ei yhden yhtä ärinää tai tilannetta. Unna on erilainen nuori ja syö lunta. :D
Om nom nom. Hevosenkakkalöytö keskeytti rallit.
Äiti ja lapsensa.
Sitten vielä lyhyt raportti Unnan ensimmäisestä eväsretkestä. :) Patikoitiin kaikkinensa kolmetuntinen. Uskomatonta, että näille reiteille pääsee helmikuussa! Kyllä, mä olen tykännyt tästä talvesta mielettömästi. :)
Unnalla sujuivat jäiset pitkospuutkin mallikkaasti, vaikka enemmän tuntui kuitenkin olevan offroad-tyyppiä. :D
Niin, miksei mene pitkospuut, kun likka kiipesi luontotornin jyrkkiä portaitakin. Yritin komentaa takaisin alas, mutta kun Unna päättää jotain, niin milloinkas se on käskyjä kuunnellut. :) Onneksi tässä hetkessä Unnasta löytyi ihan uusi puoli: harkitsevan tarkasti se asetteli jalkojaan rappusille ja meno oli oikein hallittua ylös ja alas.
Ensi viikolla Unnalla alkaa leikkikoulu. :D Siitä seurannee raporttia myöhemmin.
Niin, ja Omegalle tehtiin kilpparikokeet, terve on. :)
