Murtumahan siellä kuitenkin

No niin, raporttia nyt, kun verenpaineet lienevät suunnilleen normaalilla tasolla.
Mutta hännässä on siis reilut murtumat. 

Tuli sitten kuitenkin pienenä järkytyksenä, kun ei Unna ole häntää sen kummemmin varonut: rallatti Omegan kanssa, ravisteli ym. ilman mitään oireita. Okei, kosketukseen reagoi, mutta aina Unna on ollut tarkka hännästään ja tietysti elättelin itse toiveita, ettei siellä mitään aristusta pahempaa ole...

Hännänpää oli vereslihalla ja häntään alkoi tulla turvotusta, joten siihen on nyt ab, lisäksi tietysti kipulääke.

Yritän nyt aluksi saada tuota kuntoon ihan konservatiivisin menetelmin, häntä on siis paketissa. Toivotaan parasta, pelätään pahinta... koska jos tulehdus ei asetu, häntä on kipeä jne, niin amputaatio on seuraava askel. Eläinlääri näillä asioilla "pelotteli", mutta kuten tiesinkin, niin aika paljon vaihtelee heidän mielipiteensä häntämurtuman hoidosta: osa olisi amputoimassa heti. 

Voitte siis varmaan kuvitella, miten jännittävä oli tänään tilanne, kun paketin parin päivän tauon jälkeen avasin tarkastettavaksi. 
Huh! Turvotus laskenut noin kolmannekseen alkuperäisestä! Eikä se tuntunut niin araltakaan. Hännänpää oli hyvin kuivunut, joten uusi paketti päälle ja odotellaan...

Onneksi potilas ei itse välitä paketista tuon taivaallista. Kennelkoppaa pidin alkupäivät, mutta nyt olen antanut olla jopa itsestään ilman koppaa: hännässä nyt on tuollainen pötkö, jaa, tuumasi Unna. 

Uuki-Buugi on ollut apuna kaikenlaisissa askareissa. 
Keittiön kaappeja kasatessa se keskittyi olemaan mahdollisimman paljon edessä. Millään tavalla ei häirinnyt, vaikka paukutin vasaralla parin sentin päässä. Aika kovaa luottoa koiralta, jonka hännän olen juuri katkaissut... eh...

Sitten me rakennettiin himmeliä myös. Yllättävästi himmeli pysyi muodossaan, vaikka apuri oli astunut himmelistä läpi ja käveli mua vastaan. :D 




Mutta tällaista meille. Pientä epäonnea tulee nyt ripotellen, vastahan on saatu Omegan kinttu kuntoon, kun anturaan oli mennyt lasinsiru...
Noh, pieniä vaivoja loppupelissä, mutta silti.

Silmätarkki

Huoh, taas on menty pitkä aika ilman päivityksiä, mutta muutto ja talon laittaminen vie nyt tehokkaasti kaiken liikenevän ajan. Tähän hymiö, koska kylläpä vain maalla on mukavaa. :) 

Tänään käytiin Unnan kanssa virallisessa silmätarkastuksessa, jossa silmät todettiin terveiksi.















Ja ihan vain itselleni muistiin tämä: Tänään oli se päivä, kun jätin Unnan hännän autonoven väliin... x/ Näyttäisi, ettei ole murtumaa, mutta seuraillaan...

Mennään eikä meinata!

Onpas kuukausi mennyt äkkiä! Nyt nopeesti jotain päivitettävää!

Mä olen jokusen päivän potenut flunssaa ihan kuumeen kera, ja koirat ovat kolme päivää olleet pelkällä korttelilenkillä. Kertynyttä energiaa ei siinä huomannut, vaan tänäänpä huomasi, kun vihdoin ajeltiin hiekkakuopalle ottamaan niin sanotusti löysät pois. 
Ja olihan se meno ihan mieletöntä.














En ole piiiitkään aikaan tehnyt näin, mutta nyt pidin hetken aikaa Omegan kiinni, että afgaanit pääsivät keskenään rallaamaan. Ja voi pojat (tytöt!), että oli hauskaa! Vaikka sekin on juoksemista, niin erilaista kuitenkin, mitä parilla Unna&Omega.

Mummokoira oli kyllä taas niin iskussa!
Ja tämä on niin afgaanimaista: peput pystyssä ja naurussa suin odotetaan toisen seuraavaa liikettä. :D 

Yleensä tämä pari menee aina siten, että Unna ekana, Oona perässä. Mutta kuten sanottua, tänään Mummo oli ihan villinä aiheuttaen Unnalle yllätyksen ja rynnisti karkuun! Tuli Uukille kiire! 

Ja taas tuumataan, menetkö sinä eka, vai menenkö minä!

Oli kiva kokeilla kuvausta vastavaloon, aurinko paistoi jo matalalta. 

...tosin Unna oli ainoa, joka juoksi ajattelemastani kohdasta...kerran. :D

Oonakin juoksi jyrkkää mäkeä ihan täysiä alas. Siinä piti jo vähän jännittää, jaksaako se pitää itsensä "kasassa", sillä riehumista oli kestänyt jo tovin pehmeässä hiekassa, rinnettä ylös ja alas. Varmasti maitohapot painoivat jo. Mutta eipä hätää, kyllä Oona tietää, mitä tekee! Niin tuli komeasti rinteen alas ja tyylikkäästi vielä leiskautti isolla loikalla tasamaalle. :)

Unnalla puolestaan yksi loikka epäonnistui. Se on muutenkin kamalan näköistä, kun rinteestä tullaan vauhdilla tasaiselle, puhumattakaan, että etujalat jäävät matkasta. Mutta ihan uskomattomalla voimalla ja taidolla se punnersi täydestä vauhdista itsensä takaisin ylös! Siis etujalat jäivät hetkeksi kropan alle, mutta seuraavalla loikalla se nosti itsensä ylös ja jatkoi matkaa. Mä en käsitä, miten joku voi kyetä tuollaiseen.

Omegan kanssa Unna tekee sitten laajempia lenkkejä. 

Täysii, kuinkas muuten. 

Noonalii nauttii auringosta, ja katsoo, kun... 

...kun Unna jatkoi rallaamista, vaikka Omegakin jo hyytyi. Tänään Unna oli keksinyt mielestään maailman hauskimman leikin:
Se juoksi ensin täysiä hiekkakuopan reunalle, ja kääntyi odottamaan.

Ja kun huusin TÄNNE!, niin se tuli tuulispäänä luokse. :D Hengästyneenä sanoi "hei", otti parit rapsutukset ja juoksi taas hiekkakuopan reunalle odottamaan. :D Kätevää, etten sanoisi!

Sitten noin tunnin riehumisen jälkeen nähtiin tämä hetki, kun Unnakin vaihtoi kävelyvaihteelle ja ihan istahti hetkeksi miettimään, mitäs sitten tehtäis.

Käytäntö on osoittanut, että tässä vaiheessa on aika ottaa Unna kiinni. Muuten se muistaa lähistöllä metsässä olevan putrakon, jossa on hyvä käydä viilentäytymässä.
Niin, siellähän viilentäydytään, vaikka ulkona onkin asteita vain se +4. Kun tuleehan juostessa kuuma! (Ja koska se on muuten vain kivaa.)

Vielä pienet palauttavat kävelyt ja melko harvinaisena herkkuna lastasin autoon kolme väsynyttä, onnellista ja PUHDASTA koiraa. :)

Syksy!

Niin se kääntyi kesä syksyksi, mutta on se ihana vuodenaika tämäkin! 

Unna on ihan sävy sävyyn tämän vuoden ajan värien kanssa. 

...vaan aika hyvin sulautuu maastoon tämäkin. :D

Ja vähän toisenlaista maastoutumista...

Perhosia ja korentoja on mielestäni nyt enemmän, mitä parina edellisenä vuotena. Ehkä. Tai sitten kamerakäsi alkaa olla harjaantuneempi.




























Aika hieno imukärsä!

Ja tällä tyypillä on kyllä komea camo-kuosi. :)

(kannattaa klikata isommaksi!)

Mummokoira on kovassa vedossa!

Se jaksaa lenkillä erinomaisesti ja niin se tänäänkin vei porukkaa välillä pitkin metsiä ja näytti nuorisolle mallia kunnon afgaanirallista. Siinä vaiheessa, kun grey piti paussia ja veti henkeä, afgaanit jatkoivat. :) Way to go, Mummokoira!

Oona haukkuu ja komentaa nuorisoa liikkeelle. :D

Oli jälleen ihana auringonpaiste ja koiratkin pysyivät alkumatkasta kuivana ja kuvauksellisina. :D

Onko se lintu? Onko se lentokone? Onko se Teräsmies?

Ei, se on Unski!

Jing Jang.

Sitten taas jo vähän rapaisempana...

Syksyn kurakeleihin on muuten nyt valmistauduttu. Matkahuollosta on haettu kotiin vajaa 6 litraa shampoota ja jokunen litra hoitista. :D

Unna vaanii usein, se on hauskan näköistä, etenkin siinä vaiheessa, kun se alkaa hiipiä hyyyvin hidastetuin liikkein. :D Pitäisi joskus videoida.

Se on joskus vähän jännittävää, tässä Omega esittää rauhoittavia signaaleja, ja kääntyy pois tulilinjalta. :D

...vaikka oikeasti sitten jekuttikin ja kiihdytti pian miljoonaa meidän ohi. :D

Meidän pieni pihanvahti.
Unna voisi istua takapihalla varmaan vaikka koko päivän tuossa vartioimassa. Ikävä kyllä sitä ei voi jättää itsekseen sinne, koska se hyvin herkästi hyppää aitaa vasten halutessaan lähteä moikkaamaan ohikulkijoita. (Siksi mutkainen aita, heh...)

Sama meno jatkuu sisällä.

Tapahtui muuten hauskasti tässä päivänä eräänä. 

Unna leikki lelulla, heitteli ilmaan, otti koppia ja iloitteli, ihan siinä Oonan edessä, selvästi vähän härnäten: "Miiinullaaa on hienoo leluu, maaaailmaaaan hienoin leluuu, siinullaapaa ei ooo. Hieno leluu minulla oo--" Yhtäkkiä, ihan ilman ennakkovaroitusta Oona nappasi eleettömästi lelun ilmasta kiinni, laskeutui takaisin makaamaan ja laski lelun tassujensa päälle. 

Unna katsoi epäuskoisen järkyttyneenä paikalleen jähmettyneen, mitä juuri tapahtui.
Oona räpsytti silmiään ja äärimmäisen tyytyväisenä itseensä katsoi suoraan Unnaa:
"Niin, kenellä se maailman hienoin lelu on?" Sitten se laski päänsä lelun päälle ja alkoi nukkumaan. :D 

Unna järkyttyi tästä pahoin ja hiljaa vain käveli sohvalle makaamaan, josta hämmentyneenä katseli Oonaa.

Voi Unna, voi Unna, sinulla on vielä paljon opittavaa Kuningattarelta!

Tässä Oona on hakenut toisen lelun. Se ei enää revi ja suolista niitä, kunhan pitää hallussaan ja pään alla. 

Ja loppuun vielä Unnan tyylinäyte luun syönnistä. Tekee tuon lähes joka kerta, joten Unnan erikoiseksi tuokin pitänee laskea.