Tervetuloa seuraamaan myös paskarteluaiheista blogiani:
http://piianpaja.blogspot.com/
sunnuntai 28. marraskuuta 2010
tiistai 16. marraskuuta 2010
Yöllistä menoa
Serkut tulivat hoitoon pariksi viikkoa. Veljeni kolme kissaa siis. Vanhimman kanssa tulee suunnilleen toimeen, mutta adhd-kaksoset... Hyppivät välillä kirjaimellisesti pitkin seiniä (Viola yritti illalla vetää niskaansa rautaisen seinäkynttelikön) ja keksivät mitä ihmeellisimpiä asioita. Sebastian aka Seppe halii kukat kuoliaaksi, enää kaksi onnetonta riukua jäljellä. (Pitääkin muistuttaa veljeäni, jotta vierailu Viherlandiassa olisikin kohta paikallaan, ;)) Viola on maailman ihanin pikkukissa. Mutta odotas kun käännät selkäsi: sille kasvaa sarvet. :D
Yöllä heräsin yhden maissa, kun yölamppu putosi lattialle. Kuului kurnaus, kun Viola ilmoitti, että hän se ei ainakaan ollut. Kun laitoin valot ja tarkistin, että toimii vielä, totesin että Seppe oli TAAS avannut vaatekaapin ovet ja mönkysi menemään hyllyillä. Vaatepinoja oli pitkin lattioita. Pientä siistimistä, yölampun jätin lattialle ja nukkumaan.
Kolmen jälkeen heräsin epämääräiseen töminään. Katulamppujen valossa näin olkkariin, että Omega pyöri itsekseen hyrrää ja Seppe ihmetteli. Välillä Omega pesi ja kirputti Seppeä tai töni nenällään selällään makaavaa kissaa, ja kissa läpsi leikkisästi takaisin. Välillä Ome kantoi Sepelle palloa tai Ikea-pupua, mutta Seppe ei ihan tajunnut. Ja taas hyrrä pyöri, kun oli niin hauskaa. En hennonut kieltää, vaan jatkoin unta.
Puolisen tuntia myöhemmin heräsin taas, kuudes vaisto, sanoisinko. Kuulin, että Omega nyhtää jotain ja hetken aikaa heräiltyäni tajusin, ettei sillä ole mitään lelua, mistä kuuluu tuollaista ääntä. Sitten taisivat herätä naapuritkin.
"EEEIII JUUMAALAAAUUUTAAA!!"
Olin juuri saanut valmiiksi uuden huovutusafgaanin. Viimeistelyyn turkiksi olin valinnut bombyx-silkkiä, joka oli ihanan näköistä, laskeutuvaa ja vähän kallista. Se oli haastavaa ja hidasta pistellä kiinni, lähes karva kerrallaan. Tein afgaania kahtena iltana usean tunnin. Ja nyt tuo ihanuus oli pienenä silppuna ja karvatuppoina ympäri olkkaria. Grey seisoi jähmettyneenä ja valkoista villaa roikkui huulista. Viola ja Seppe leikkivät karvatupoilla ymmärtämättä lainkaan, että olivat itse juuri päätyä huovutettavaksi. Yhteistyöllä se sujuu: kissat olivat kiivenneet/hypänneet/teleportanneet itsensä kirjahyllyyn ja pudottaneet afgaanin Omegalle.
Mutta vahinko oli tapahtunut, melkein itkua niellen suurimmat palaset roskiin (kyllä, se OLI kaunis työ) ja makkariin. Ehtisin nukkua vielä pari tuntia. Yritin hokea, että materiaa se vain on, mutta silti harmitti vietävästi.
Viiden jälkeen keittiöstä kuului kolinaa ja sirpaleiden ääntä. Viltsun ja Sepen rallirata oli kulkenut tiskipöydän läpi ja yksi kuppi oli heidän reitillään. Menin siivoamaan jäljet ja totesin, että kohtahan tuo kello soi joka tapauksessa, eivätkä hermot sallisi enää yhtään ylimääräistä herätystä. Keitin kahvit ja katselin, kun kissat alkoivat venytellä ja valmistautua unille.
Pah, mikä reilukerho!
Joka yö ei tietystikään ole samanlaista sirkusta, mutta välillä tapahtuu ihan tarpeeksi. Rakkaita ovat kaikki, vaikka rukkastehtaalla välillä uhkailenkin. :D
Yöllä heräsin yhden maissa, kun yölamppu putosi lattialle. Kuului kurnaus, kun Viola ilmoitti, että hän se ei ainakaan ollut. Kun laitoin valot ja tarkistin, että toimii vielä, totesin että Seppe oli TAAS avannut vaatekaapin ovet ja mönkysi menemään hyllyillä. Vaatepinoja oli pitkin lattioita. Pientä siistimistä, yölampun jätin lattialle ja nukkumaan.
Kolmen jälkeen heräsin epämääräiseen töminään. Katulamppujen valossa näin olkkariin, että Omega pyöri itsekseen hyrrää ja Seppe ihmetteli. Välillä Omega pesi ja kirputti Seppeä tai töni nenällään selällään makaavaa kissaa, ja kissa läpsi leikkisästi takaisin. Välillä Ome kantoi Sepelle palloa tai Ikea-pupua, mutta Seppe ei ihan tajunnut. Ja taas hyrrä pyöri, kun oli niin hauskaa. En hennonut kieltää, vaan jatkoin unta.
Puolisen tuntia myöhemmin heräsin taas, kuudes vaisto, sanoisinko. Kuulin, että Omega nyhtää jotain ja hetken aikaa heräiltyäni tajusin, ettei sillä ole mitään lelua, mistä kuuluu tuollaista ääntä. Sitten taisivat herätä naapuritkin.
"EEEIII JUUMAALAAAUUUTAAA!!"
Olin juuri saanut valmiiksi uuden huovutusafgaanin. Viimeistelyyn turkiksi olin valinnut bombyx-silkkiä, joka oli ihanan näköistä, laskeutuvaa ja vähän kallista. Se oli haastavaa ja hidasta pistellä kiinni, lähes karva kerrallaan. Tein afgaania kahtena iltana usean tunnin. Ja nyt tuo ihanuus oli pienenä silppuna ja karvatuppoina ympäri olkkaria. Grey seisoi jähmettyneenä ja valkoista villaa roikkui huulista. Viola ja Seppe leikkivät karvatupoilla ymmärtämättä lainkaan, että olivat itse juuri päätyä huovutettavaksi. Yhteistyöllä se sujuu: kissat olivat kiivenneet/hypänneet/teleportanneet itsensä kirjahyllyyn ja pudottaneet afgaanin Omegalle.
Mutta vahinko oli tapahtunut, melkein itkua niellen suurimmat palaset roskiin (kyllä, se OLI kaunis työ) ja makkariin. Ehtisin nukkua vielä pari tuntia. Yritin hokea, että materiaa se vain on, mutta silti harmitti vietävästi.
Viiden jälkeen keittiöstä kuului kolinaa ja sirpaleiden ääntä. Viltsun ja Sepen rallirata oli kulkenut tiskipöydän läpi ja yksi kuppi oli heidän reitillään. Menin siivoamaan jäljet ja totesin, että kohtahan tuo kello soi joka tapauksessa, eivätkä hermot sallisi enää yhtään ylimääräistä herätystä. Keitin kahvit ja katselin, kun kissat alkoivat venytellä ja valmistautua unille.
Pah, mikä reilukerho!
Joka yö ei tietystikään ole samanlaista sirkusta, mutta välillä tapahtuu ihan tarpeeksi. Rakkaita ovat kaikki, vaikka rukkastehtaalla välillä uhkailenkin. :D
lauantai 6. marraskuuta 2010
Ensilumi vol. 3
Aamulla istuin sängynlaidalla ja vähän hämmästyneenä totesin Omegalle: "Yöllä on satanut lunta!" Mitä tekee grey? Hyppäsi sängylle mun vierelle ja silmä pyöreänä meni katselemaan ikkunasta. :D Se on paljon fiksumpi, mitä antaa ymmärtää. :D
Olikohan nyt tämän syksyn kolmas (vai neljäs..?) "ensilumi" ja aina tuo grey höpsähtää. Takapihalla se vetää ensin hurjana hyrrää ja sitten seisoo jalat pukkiasennossa hetken aikaa, kun maailma jatkaa pyörimistä. Lenkillä se paahtaa ihan hulluna itsekseen. Välillä makaa lumessa ja viilentää itseään, kunnes taas.
Oona ei (mikä yllätys!! XD) juuri juoksennellut, mutta selvästi naatiskeli talvisesta kelistä. Makoili, maisteli lunta ja ensimmäisen lumienkelinsäkin taiteili.
Lumisade (välillä pientä ja hentoa, välillä kokoa villasukka) antoi omat haasteensa kuvaukseen. Oikeastaan mikään kuva ei onnistunut, mutta jotain lemppareita sieltä kuitenkin löytyi seasta.
Omegan kuvassa asetelma viehättää kovasti, ihan vahinkolaukaus eikä mitenkään rajattu.
Oona nyt on muuten vain kovin söpöisästi vaaleanpunaisen rusettinsa kanssa. :D
Välillä Omega kävi pyytämässä Oonaa mukaan, mutta kuten sanottua; lumen maistelu ja hengailu oli Oonasta paljon kivempaa.
Omegaa asia ei jäänyt häiritsemään. :D
Omega liitää, kiitää.
Riemun määrän voi greyllä mitata kuolana ja vaahtona, mikä on pitkin naamaa ja rinnuksia... :D
Pikku greyhoundini, jota jostain syystä on usein galgoksikin luultu. Miksi ihmeessä...? ;)
Yksi lemppareistani, pikkuneiti paahtaa niin kovin totisena menemään.
Mutta onhan tuo kikkailu otettava tarkasti: vauhtia riittävästi, luminen ruoho alla ja muutaman metrin päässä edessä Mamma polvillaan kameran kanssa. Pari kertaa Omega on (vahingossa) jysäyttänyt päin askelmerkkien puuttumisen tai jonkin muun pikkujutun vuoksi ja onhan se tömäys. Viime viikolta on vieläkin muistona sinertävä polvi ja reisi. Silti luotan kameran läpi katsoessani, että kyllä se väistää, kyllä se väistää, toivottavasti se väistää, väistäähän se..., ÄLÄ JUOKSE PÄÄLLE!
Loppuun vielä kuva, mikä kertonee asiasta tietämättömille, mitä höttölumi tarkoittaa afgaanille. (Ja omistajalle...) Lunta oli maassa siis vain muutama sentti, Oonan jalkoihin sitä kertyi varmasti kilon verran. Oonan vauhti alkaa olla sitä luokkaa, että voisimme kokeilla niitä töppösiä, jotka aikaisempina talvina ovat jääneet jonnekin hankeen. (Siinä selitys käsittämättömistä paikoista löytyneisiin yksittäisiin froteesukkiin ja fleecetöppösiin... :D)
Olikohan nyt tämän syksyn kolmas (vai neljäs..?) "ensilumi" ja aina tuo grey höpsähtää. Takapihalla se vetää ensin hurjana hyrrää ja sitten seisoo jalat pukkiasennossa hetken aikaa, kun maailma jatkaa pyörimistä. Lenkillä se paahtaa ihan hulluna itsekseen. Välillä makaa lumessa ja viilentää itseään, kunnes taas.
Oona ei (mikä yllätys!! XD) juuri juoksennellut, mutta selvästi naatiskeli talvisesta kelistä. Makoili, maisteli lunta ja ensimmäisen lumienkelinsäkin taiteili.
Lumisade (välillä pientä ja hentoa, välillä kokoa villasukka) antoi omat haasteensa kuvaukseen. Oikeastaan mikään kuva ei onnistunut, mutta jotain lemppareita sieltä kuitenkin löytyi seasta.
Omegan kuvassa asetelma viehättää kovasti, ihan vahinkolaukaus eikä mitenkään rajattu.
Oona nyt on muuten vain kovin söpöisästi vaaleanpunaisen rusettinsa kanssa. :D
Välillä Omega kävi pyytämässä Oonaa mukaan, mutta kuten sanottua; lumen maistelu ja hengailu oli Oonasta paljon kivempaa.
Omegaa asia ei jäänyt häiritsemään. :D
Omega liitää, kiitää.
Riemun määrän voi greyllä mitata kuolana ja vaahtona, mikä on pitkin naamaa ja rinnuksia... :D
Pikku greyhoundini, jota jostain syystä on usein galgoksikin luultu. Miksi ihmeessä...? ;)
Yksi lemppareistani, pikkuneiti paahtaa niin kovin totisena menemään.
Mutta onhan tuo kikkailu otettava tarkasti: vauhtia riittävästi, luminen ruoho alla ja muutaman metrin päässä edessä Mamma polvillaan kameran kanssa. Pari kertaa Omega on (vahingossa) jysäyttänyt päin askelmerkkien puuttumisen tai jonkin muun pikkujutun vuoksi ja onhan se tömäys. Viime viikolta on vieläkin muistona sinertävä polvi ja reisi. Silti luotan kameran läpi katsoessani, että kyllä se väistää, kyllä se väistää, toivottavasti se väistää, väistäähän se..., ÄLÄ JUOKSE PÄÄLLE!
Loppuun vielä kuva, mikä kertonee asiasta tietämättömille, mitä höttölumi tarkoittaa afgaanille. (Ja omistajalle...) Lunta oli maassa siis vain muutama sentti, Oonan jalkoihin sitä kertyi varmasti kilon verran. Oonan vauhti alkaa olla sitä luokkaa, että voisimme kokeilla niitä töppösiä, jotka aikaisempina talvina ovat jääneet jonnekin hankeen. (Siinä selitys käsittämättömistä paikoista löytyneisiin yksittäisiin froteesukkiin ja fleecetöppösiin... :D)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
