Mutta hännässä on siis reilut murtumat.
Tuli sitten kuitenkin pienenä järkytyksenä, kun ei Unna ole häntää sen kummemmin varonut: rallatti Omegan kanssa, ravisteli ym. ilman mitään oireita. Okei, kosketukseen reagoi, mutta aina Unna on ollut tarkka hännästään ja tietysti elättelin itse toiveita, ettei siellä mitään aristusta pahempaa ole...
Hännänpää oli vereslihalla ja häntään alkoi tulla turvotusta, joten siihen on nyt ab, lisäksi tietysti kipulääke.
Yritän nyt aluksi saada tuota kuntoon ihan konservatiivisin menetelmin, häntä on siis paketissa. Toivotaan parasta, pelätään pahinta... koska jos tulehdus ei asetu, häntä on kipeä jne, niin amputaatio on seuraava askel. Eläinlääri näillä asioilla "pelotteli", mutta kuten tiesinkin, niin aika paljon vaihtelee heidän mielipiteensä häntämurtuman hoidosta: osa olisi amputoimassa heti.
Voitte siis varmaan kuvitella, miten jännittävä oli tänään tilanne, kun paketin parin päivän tauon jälkeen avasin tarkastettavaksi.
Huh! Turvotus laskenut noin kolmannekseen alkuperäisestä! Eikä se tuntunut niin araltakaan. Hännänpää oli hyvin kuivunut, joten uusi paketti päälle ja odotellaan...
Uuki-Buugi on ollut apuna kaikenlaisissa askareissa.
Keittiön kaappeja kasatessa se keskittyi olemaan mahdollisimman paljon edessä. Millään tavalla ei häirinnyt, vaikka paukutin vasaralla parin sentin päässä. Aika kovaa luottoa koiralta, jonka hännän olen juuri katkaissut... eh...
Sitten me rakennettiin himmeliä myös. Yllättävästi himmeli pysyi muodossaan, vaikka apuri oli astunut himmelistä läpi ja käveli mua vastaan. :D
Mutta tällaista meille. Pientä epäonnea tulee nyt ripotellen, vastahan on saatu Omegan kinttu kuntoon, kun anturaan oli mennyt lasinsiru...
Noh, pieniä vaivoja loppupelissä, mutta silti.
