Fiksu ja filmaattinen

Jälleen keväisen aurinkoinen päivä ja ajatuksena oli lähteä jäälle kameran kanssa. Saisi niin ihania talvisia vauhtikuvia. Milloinkahan mä uskon, että ensinnäkään mun laitteistolla mustasta koirasta hangella ei vain saa niitä onnistuneita kuvia. Ja jos tarkennukset osuisi edes sinnepäin, niin Neitikoira on... Öh. Katsokaa itse. (Klikkaa kuvaa, niin näet sen suurempana.)











































Mutta sitähän se on, kun kaikkensa antaa. :)










Tietysti tuo karva aiheuttaa kuvissa omat tulkintaongelmansa:


Lisäksi mua kovasti jaksaa hämmästyttää, miten Oona voi saada hiukset silmilleen silloinkin, kun otsatukka on ponkkarilla?!




































Muutama kivakin kuva saatiin, joissa Neitikoira ei näytä laitoksesta karanneelta.
Ihan kiva: 192 kuvaa, joista kolme muka-onnistunutta, sillä teknisesti ne ovat varsin surkeita... Mutta näihin pitää olla tyytyväinen.


























































Neitikoiran kunniaksi pitää sanoa, että _jokaiseen_ luoksetulokutsuun se reagoi välittömästi, vaikka näkökentässä oli jos jonkinlaista hiihtäjää (:D) ja vieraita koiriakin hieman kauempana. Jarrutusmatkat Neitikoira on kokemuksella mitoittanut siten, että vauhti loppuu Mamman eteen sentin-kahden päähän. Kerran tässä aikaisemmin liukas ajokeli tosin yllätti ja koira tömähti (nelijalkajarrutuksesta huolimatta) puolitäysiä päin ja menihän siinä hetki, että henki taas kulki puolin ja toisin ja pääsin etsimään kameraa lumesta. Mutta siis yleensä voin zoomailla kameralla ja luottaa, että kyllä se pysähtyy.

Edillä oli jälleen hyvä päivä ja kyllä sydäntä lämmitti katsoa, kun pitkästä aikaa Edi vastasi Oonan leikkiinkutsuun ja rallatti välillä itsekseenkin pieniä matkoja menemään. Moottorikelkan jälkeä pitkin toki, umpihankea Paapaa vältti nuorena poikanakin! :D

Liirum laarumia

Edelleen voin vain todeta, miten ihana talvi on menossa. Se on aika paljon sanottu, kun en voi sanoa todellakaan olevani talvi-ihminen. Mutta lenkit jäällä ja metsissä ihanan kirpakassa ilmassa vain on sellaista stressinhoitoa, ettei mikään. En malta odottaa reilun viikon kuluttua alkavaa parin viikon lomaa, jolloin tehdään koko porukalla vähän lyhempiä retkiä ja Oonan kanssa kahdestaan vähän pidempiä. Edi tulisi taatusti urhean sinnikkäästi perässä, mutta välillä huonoina päivinä jo korttelilenkki tekee tiukkaa, ikävä kyllä. Osaisipa se makoilla tarvittaessa ahkiossa, niin ei tuokaan olisi ongelma. :)

Nyt Edillä on takana jopa erittäin hyvä viikko ja on ollut pirteämpi. Jäällä se on keksinyt ihan uuden jutun: Se bongailee pilkkireikiä ja täysin kuurona kävelee reiältä reiälle ja etsii maahan nakeltuja kaloja. Tosi harvoin, jos koskaan Edi hotkii mitään, mutta ne jäiset pikkukalat on ahmittava, ennenkuin Mamma ehtii paikalle... Rousk rousk.

Myös tänään Edi teki jotain uutta ja hassua: Tyypilliseen tapaan siansorkkaa hetken pureskeltuaan Edi päätti viedä sen piiloon ja säästöön pahan päivän varalle. Edi jaksaa touhuta tuota joskus tunninkin: Piilottaa luun sohvan nurkkaan, hakee sen pian pois tajutessaan, että se on huono paikka ja vie sen sitten sänkyyn ja työntää tyynyjen alle. Pian paikka alkaa taas tuntua huonolta ja onpa sitä usein piilotettu keittiön nurkkaankin ja nenä verestäen pyyhitty muovimattoa muka peitoksi. Äsken mä havahduin epämääräiseen ääneen kylppärissä ja Paapaa piilotti siellä luutansa kissan hiekkalaatikkoon!

Olihan se todella hyvä piilo, en olisi sieltä ihan heti osannut luuta hakea. Fiksu Paapaa.
Koputtelin luusta enimmät hiekat pois, huuhtelin hanan alla ja vein keittiön kaappiin odottamaan seuraavaa herkuttelukertaa. Sitten lakaisin pari kiloa hiekkaa kylppärinnurkasta ja siirsin takaisin astiaan.

Hetken kuluttua kuului kylppäristä taas ääniä ja nyt siellä oli Oona: Se työnsi nenällään hiekkalaatikosta hiekkoja lattialle ja ihmetteli selvästi, missä se luu on, kun hiekka kyllä tuoksuu siltä, että siellä jotain on. Hätistin koiran pois ja sitten lakaisin pari kiloa hiekkaa kylppärinnurkasta ja siirsin takaisin astiaan.

*huokaus*

Kun jälleen palasin olkkariin kukkien multia vaihtamaan, kuului keittiöstä kimeä kiljahdus. Kukkalapio lensi kädestä ja mä rynnistin katsomaan, mikä Oonalla on hätänä, mutta Neitikoiralta olikin vain vesi kaikki. Häntää heiluttaen se odotti kupin äärellä ja oli ilmeisen tyytyväinen Mamman nopeaan palveluun. Normaali yyyyyyy-ilmoitus kun olisi toiminut siten, että mä olisin toimittanut askareeni loppuun ja sitten mennyt paikalle. Mutta olisihan siinä tosiaan saattanut mennä jopa minuutti. Aivan liikaa Neitikoiralle.
Osoitus taas siitä, kuinka loistava kouluttaja Neitikoira on.

Kukkamullista puheenollen... Tänään lähdin hakemaan Plantagenista pari säkkiä multaa. Tulin takaisin multasäkkien kanssa, mutta myös neljä uutta viherkasvia tarttui taas matkaan. Hiton -50%. Siemenkuvaston otin myös ja onpas ihana alkaa suunnittelemaan kevään kasvatuksia. Ollapa edes se iso ja valoisa parveke... Ikkunalaudoilla yrttien kasvu ja elo on vähän niin ja näin. Jos kylvöastia on yhtään laajempi, sen pehmeä ja lämmin multa on välittömästi kissojen lempparipaikka, jossa on hyvä ottaa päikkärit. Sitten jos yrtit alkavat itää, ne menevät välittömästi parempiin suihin, ellei niitä suojaa. Jos jotain hyvää etsii, niin Oona on tässä asunnossa luopunut tavastaan makoilla ikkunalaudoilla. Kissat osaavat (tahtoessaan) kulkea taivavasti ruukkujen välissä, mutta Neitikoira ei niin kauheasti välitä ja onhan niitä multia ja ruukunpalasia harjailtu lattialta kerran jos toisenkin.

Onneksi koko lauma sallii isompien viherkasvien olla rauhassa noin niinkuin yleensä. Joskus näkee, että kissat ovat käyneet napostelemassa rönsyliljaa, mutta yleensäottaen viherkasveihin ja kukkiin ei kosketa. Noh, Nellillä on joskus mielitekona nyppiä kukkia tai niiden terälehtiä irti ja sylkeä pöydälle (RIP gerbera...) mutta koska kissoillehan tässä talossa sallitaan lähes kaikki, niin tuo myös. Yritäpä muka kieltää, heh.

Pitäisi alkaa laittamaan koiran turkkia, mutta selkä kremppaa taas siihen malliin, että ehkäpä siirrän askaretta parilla päivällä. Vai onko se tekosyy päästä jatkamaan öljyvärityötä, mitä ei viikolla ehdi yleensä tekemään..?