Hiekkakuoppahubailua

Sama virsi jälleen: ihana ilma, hiekkakuoppabileet ja hauskuutta!

"Kolmentuulenkarvat! Yritän epätoivoisesti saada Oonan korviin pituutta ja nyt kokeillaan pitää ponkkareita 24/7.



















Oonakin oli intona!







































...ja juokseminen oli hauskaa ylämäkeen myös!













Afgaanirinsessaiseni.



































Superhauskaa hommasta tuli sillä sekunnilla, kun otin taskusta tennispallon: tää olikin ihan uusi juttu! Omega höpsähti täysin. Ei se noutaminen ja pallon perässä juokseminen, vaan pallon kanssa juokseminen. :D













Pallo on näissä kuvissa ihan paikallaan. Siinä ympärillä oli vain ilmeisen kivaa kieppua ja kikkailla. :D













Trallallaa, näätkös miten hieno pallo!













Bojooing...













Katsokaa noita greyn korvia taas... Asento vol. tosi mones. :D




















Tältä näyttää koira, joka yhtä aikaa menossa ja tulossa. Kropan hallinta greyksi on kyllä täysi kymppi!













...Ja välillä pääkin on jäädä matkasta...












Nyt mie en jaksa enää askeltakaan!
(Paitsi että tää on lähes lavastettu kuva: sekuntia myöhemmin meno jatkui taas.)













Intiaaninimeltään Aina Iloinen! (Ja Ajoittain Pystykorvainen)














Oonakin innostui!













...kunnes tajusi sekuntia myöhemmin:
"***tu, pallo!"














Tässä samalla myöhästyneet synttärionnittelut Omegalle, joka täytti syyskuun alussa 2 vee!
Kissa-siskokset Nelli ja Veronica puolestaan täyttivät toissapäivänä 13 vuotta!
Onnea ja pitkää ikää kaikille rrrrrrakkaille!

Oona verijäljellä

Päätin kokeilla verijälkeä Oonalle reilun 6 vuoden tauon jälkeen. Puolitoistavuotiaana se ajoi pari jälkeä, mutta sen jälkeen maailman hajumaailma avautui, ja voi miten suuri maailma se olikaan! Kuurona jokaisen öttiäisen jälkeä ja välillä ilmavainullakin. Päätettiin pitää taukoa, kunnes hieman tulisi kuuiaisuutta. Josko nyt siis. :D

Puolitoista tuntia vanha verijälki (hirvenverta ja vettä 1:3) kiersi matalahkossa heinikossa, enkä kaikista ohjeista huolimatta suostunut suoraan jälkeen, vaan heti tein 90 asteen mutkan, josta vielä jälki kääntyi pensaan taakse "kaadolle". Jälki ei ollut pitkä, ehkä reilu 10 metriä? Mutta pääasia olikin, että näen, toimiiko koira.

Toimihan se!
Alkuun se vähän hössötti, kun käytin sanaa "etsi". Tähän asti se on tarkoittanut jotain herkkuja maassa. Hmm... pitäisikö ottaa oma sana tälle?
Näytin sille uudestaan jäljen ja yhtäkkiä koiran (kävely)vauhti ihan tökkäsi: "Woooot??" Sitten se lähti määrätietoisesti jyräämään eteenpäin nenä maassa menemään prikulleen oikeaa reittiä ja kaarsi hienosti kaadolle, jossa oli hirvenlihasuikaleita palkaksi. Kelpasi!

Se muutos junnuajan jälkeen oli, että nyt Oona meni vauhdilla eteenpäin, kun vuosia sitten Oona nuuskutti jokaisen pisaran hyvin tarkkaan ja vain vähän pidempään pätkään saatiin menemään aikaa kauan, muistankohan väärin, jos puhun yli 15 minuutista.

Tässäpä tyylinäyte, huomaatko missä kohti koira löytää/hoksaa jäljen? :)
Linkki picasa-albumiin, jostain syystä en saanut sitä liitettyä suoraan tänne.
https://picasaweb.google.com/elettaria80/OonaVerijaljella14102011?authkey=Gv1sRgCIPD-7bNus-36wE#5664842827521371986

Juu, onhan tässä vielä "vähän" työstämistä esim. alokasluokan 900m:n verijälkeen... :D
Pitää ostaa se 6 metrin liina ja alkaa opettelemaan lisää.

Omegan hyrrä

Tässä yksi Roon periyttämä hassu asia tyttärelleen: hyrrä.
Omegalla alkaa hyrrä yleensä pyöriä, kun on tosi kivaa. Ja monesti meidän pikkuruisella takapihalla, kun hepuli meinaa iskeä, mutta ei pääse kunnon laukka-askelta ottamaan.




Muutoin kuulumisena Omegan silmätulehdus. Kävimme asian tiimoilta eläinlääkärissä ja Omega oli vakuuttunut, että toimenpiteessä hänen silmänsä kaivetaan vähintään pois kuopistaan. Laittoi vastaan, minkä kaikilta voimiltaan kykeni ja meinasi ihan hätäparkuakin tulla. Ja huom: silmiin siis laitettiin tutkimustippaa ja katsottiin valolla. Mutta eihän pieni greyparka voinut ymmärtää, mistä on kyse ja jos se vaikka on yhtä inhoittavaa, mitä parina päivänä tehty silmähuuhtelu. Pienellä kauhulla odottelin, millä tavalla saan lääkittyä molempia silmiä useita kertoja päivässä... Mutta jo ensimmäisellä kerralla Omega hoksasi, ettei tässä olekaan kyse mistään maailmaa mullistavasta, etenkin kun sai vain nameja maiskutella. Lisäksi tietysti kuivaharjoittelua ilman lääkkeitä namipalkalla. Nyt se makaa ihan hievahtamatta ja kiltisti antaa lääkitä.

Tuli mieleeni, että Omega on sikäli vähän "Edimäinen" hoidettava: Edille ei ikinä toiminut pakote, vaan se koki sen maailman hirveimpänä asiana. Mutta kun asiasta keskusteltiin, suostuteltiin ja edettiin pikkuhiljaa, antoi Eppunenkin laittaa itsensä vaikka solmuun. Hyvä muistaa tämä myös Omegan kanssa.