Joulun riemua

Pakkasta on ollut nyt enemmän ja vielä enemmän, mikä on meillä tarkoittanut puuduttavia remmilenkkejä. Blaah! Ei ole kukaan osapuoli tyytyväinen. Omegalla on takkia, tossua ja huppua, mutta silti meinaa olla kylmä. Greyhoundihan meni ja pudotti reisistään karvaa nyt alkutalvesta ja iho kiiltää. Joku minulle sanoi Omen ollessa pentu, että brindellä greyllä hän ei ole ikinä nähnyt paljaita reisiä. Noh, nyt näkee. :)

Omegan tossut ja pipa ovat äitini käsialaa. :)




















Omega on välillä pyytänyt energiapurkauksissaan takapihalle, mutta kun pakkasta on ollut -25, tuloksena on ollut paikallaan teputtava ja kiljahteleva grey, joka ei tiedä, miten seisoa, kun jokaista jalkaa täytyisi pitää ilmassa. -10- -15 asteen pakkasista grey ei välitä mitään ja luulinkin sen olleen melko karaistunut jo kylmään. Mutta liika on liikaa. Oona puolestaan haluaa takapihalle jopa nukkumaan ja nautinnollisesti käy makaamaan ja maiskuttelee lunta. :)

Koirat olivat olleet ilmeisen kilttejä, paketeista päätellen. Pienen harjoittelun jälkeen Omega avasi paketteja erittäin sujuvasti ja nyhti käärepaperit tohkeissaan pieneksi silpuksi. Siinä meinasi mennä sitten jo kaikkien lahjat...:D Veljeltäni Omega sai lahjaksi ison hiiren, joka alkoi vedettynä täristä ja surista. Se oli ehjä melkein kolme minuuttia, kunnes Oona sai sen hampaisiinsa ja murskasi mekaniikan. :D Mutta onneksi Ome ei välittänyt, lelu oli (ja on) aivan ihana yhä vain.













Oona varsin tyytyväisenä työnsä äärellä: suriseva hiiri oli laitettu juuri hiljaiseksi.
Huomatkaa bling bling joulurusetti. :D




















"Mitäs me sitten saadaan?"














Yhtäkkiä joulusta tulikin Oonan surkein. Ei yhden yhtä herkkulahjaa! Paketit avattuaan Oona katseli ympärilleen, kävi makaamaan, laski pään tassuilleen ja aloitti hiljaisen itkunsa. Kyllä oli sydän särkyä. Mä selitin Oonalle, että tuohon aktivointipalloon saat nameja. Mutta kun ei se ole sama asia, sanoi Oona! Sitten mentiinkin yhdessä jääkaapille ja valittiin herkkua jos toistakin. Ja Oona oli jälleen onnellinen. :)

Omega arvosti kaikkia lahjoja, pallo oli tosi kiva tyhjänäkin!
(Huomatkaa Mamman lahja, joka oli haettu avattavaksi myös!)
Takana on kissojeni lahja "enolta": Suuren suuri sisal-narunippu, josta aletaan askarrella uutta kiipeilypuuta.



















Tämä on toinen kumipintainen aktivointipallo, molemmille on nyt omansa. Kovapintaisesta luovuttiin jokunen vuosi sitten, kun Oonallahan on sellainen tyyli, että se läimäisee etutassulla pallon liikkeelle (todellakin VOIMALLA!), pallo sinkoilee seinästä seinään ja Oona kulkee perässä ja syö namit. Siitä kävi niin hirveä kolina ja pauke, että pallo lahjoitettiin eteenpäin. Kolina kuului nimittäin kolmannesta kerroksesta alaovelle. Eh...

Loppuun vielä kuva Omegasta. Olin juuri torunut, että olkipossulla ei voi leikkiä, se menee rikki.
Mutta yritä nyt tällaiselta jotain kieltää... Muutama krokotiilin kyynel silmänurkkaan ja esitys olisi täydellinen. :D



















Olkipossu oli kuitenkin kokenut kohtalonsa eräänä työpäivänä. Sellaisesta tulee muuten hirmuisesti olkea! Peitti melkein koko kämpän lattian! Isoin homma oli nyppiä se olkisilppu pois isosta karvalankamatosta.

Ulkoasusta

Hmmm...

Kävin toisella koneella tässä blogissani ja tajusin, että asetukset heittää sen mukaan, minkälaiselta ruudulta tätä katselee. Vai oliko kyse Explorer selaimesta? Ei voi tietää.

Eli kun mä olen viilannut ja muokannut kuvien ja tekstien harmoniaa, ne eivät olekaan sitä muuta kuin minun koneellani..? Kiva.
Mutta jatketaan harrastusta.

Kuin kalju moshaisi

Yli vuosi greyhoundillista elämää takana. Enkä ole katunut. :) Omega sattuu vielä olemaan maailman kiltein ja ihanin greylapsi, joten mikäs tässä elellessä. Edelleen huomaan välillä ajattelevani: "...ei afgaanit kyllä noin...", joten paljon on eroavaisuuksia vinttikoiraperheessä.

Yksi asia, mitä jaksan ihastella ja katsella vaikka tuntikausia on greyhoundin liikkeet, asennot, ja lihakset. Kun afgaanilla nämä asiat piiloutuvat sen julmetun karvamäärän alle, grey on kuin veistos. En sano, etteikö afgaanikin ole vaikuttavan näköinen, en todellakaan. Mutta kaikki nuo pienet yksityiskohdat jäävät näkemättä. Edelleen muistan, kun tuijotin Ediä herkeämättä useita päiviä sen jälkeen, kun olin klipannut koneella sen lyhyeen turkkiin. :D Kyllä, visuaalinen maailma on minulle tärkeä. ;)

Mutta katsokaa nyt.
(btw, Oona on ihan mahdottoman sievä tuossa kuvassa. ♥)
























































Kyllä mä mielelläni pidän afgaanin turkissa (vaikka minullakin on joskus heikot hetkeni...) ja kaunis karva on afgaanin kaunistus (Ai miten ihanan turhamaiselta kuulostankaan!). Turkki tehostaa liikkeitä, etenkin jos kyseessä on oikealaatuinen silkkinen karva, eikä mallia alpakka. Tapporavistuksen afgaani tekee niin näyttävästi korvakarvat ja hiukset heilahdellen, greyn ravistelu puolestaan on kuin kaljun miehen moshausta. :D

Nyt ulkona on pakkasta -20C. Grey ei meinaakaan mennä ulos ilman takkiaan, Oona puolestaan pyytää takapihalle, jossa vain hengailee hangessa makaillen. Pari viikkoa sitten hippasilla ollessaan juoksivat ruusuaidan läpi: Omegassa oli pientä naarmua siellä täällä, afgaanilla vain muutama ruusunoksa turkkiin sotkeutuneena. Kun hangessa on jäinen pinta, greyllä on varpaat punaisena, afgaani ei ole edes huomannut asiaa. Kyllä tuo turkki siis asiansa ajaa!

Omega osaa arvostaa isosiskon kyljessä lämmittelyä. (Nojoo, oikeasti sattuivat seisahtumaan sekunniksi leikkimiseltään. :D)