Kulhanvuorella

Pieni kertomus ja kuvia meidän lemppariharrastuksesta: retkeilystä. :)

 
















Kävimme tällä kertaa Kulhanvuoren luontopolulla Saarijärvellä. Kiva reilu 4km:n lenkki vaihtelevassa maastossa. Kulhanvuorelle sai kiivetä 60 metrin nousun, toiselle puolelle yhtä jyrkkää rinnetta alas ja jo jalat oli maitohapoilla. :)

Ei vielä edes puolessa välissä... :)

Tyypit fiilistelee tuulessa

 

 

 

Majavia!! :)
En ole ikinä nähnyt luonnossa heidän tekosiaan. Hetken aikaa odottelimme, mutta hipihiljaista oli pesälläkin. Melkoista jälkeä. :)

Puolukoita tulee, paljon! :) Kukkia oli valtavasti joka puolella.















 Kulhankoskea.

 












Oona kävi jokaisessa putrakossa, lätäkössä ja suolammessa. Useimmissa pari kertaa ainakin. Puhalteli ja vaihtoi kylkeä. Tärkeitä riittejä: :D

Kyllähän tämäkin rapakko tietysti etäisesti muistutti lammikkoa...

Oona was here:D

 

 

 

 

 

 

Syväojan notkoon vievää polkua. 
Vierellä jyrkkä pudotus kymmeniä metrejä ja polku just noin kivistä, miltä näyttää. Onneksi oli jykevät kaitet. 

Ihan kolhon vinttikoiran paikka tämä ei ole mennä. Omegalle on tullut hirmuisesti varmuutta vaikeakulkuiseen maastoon. Vielä pari vuotta sittenhän sitä piti kantaa vaikeat osuudet, pitkospuita kun hän ei suostunut kävelemään. Nyt Omega hilpatti keikkuvat ja kolisevat pitkospuut mitään välittämättä. Samoin kivikkoisella polulla se asteli varmasti ja mallasi tassut just oikeisiin kohtiin, eikä mitään lipsumista tapahtunut. Tuli jopa mun perässä keskelle koskea liukkaita, sammaleisia kiviä pitkin. (Koska mun oli pakko saada koskesta kuva just oikeasta kohdasta. :D)

Omegasta pari tosi kivaa kuvaa. Harmittavasti toi eka on vähän tärähtänyt siellä pimeällä rinteellä, mutta on kyllä kuin veistos.♥

Omega vs.Ramone

Sorry, nämä tekstit ovat nyt vähän saman toistoa. Ovat samalla sellaisia "note to myself"-juttuja, kun en erillistä treenipäiväkirjaa saa näköjään pidettyä ja täältä on hyvä myöhemmin tarkistella asioita ja muistella. 

Mutta ajelimme siis taas Kauppiin! :D

Omegalla oli edessä ensimmäinen ryhmäharjoitus, tosin vain yhden kamun kanssa. Koiria oli vähän harkoissa, mutta niin toimihenkilöitäkin: aikojakaan ei tällä kertaa otettu. Sama se on näköjään tälläkin saralla: pieni piiri pyörittää harjoituksia viikosta toiseen. Samoin on  omassa KSVKK:ssa ja myös PVK:n harkoissa, joissa on tullut käytyä kiitettävästi harrastamisen merkeissä. 
Mut hei! Mä pääsin kokeilemaan lähettämistä! :) Vähän jänskätti, jos mä onnistun tyriä niinkin helpon jutun, kuin veräjän kiskaisun auki oikeassa kohtaa, etenkin kun kopista oli lähdössä joku muu kuin oma koira. (Ja kun kopissa odotti Oaks B-finaalin voittaja... :D)
Mutta ei erikoista siinä, olisi varmasti kiva talkoilla joskus tuollaisissakin merkeissä. :)

Niin, se Omen suoritus.
Parina oli Ramone (Colorado Coyote), joka on siirtynyt keskimatkalta harjoittelemaan lyhyelle veteraanikisoja odotellessa. Ramone oli juossut matkan viime viikolla alle 17 sekunnin (ja Omen enkkahan on 17.3 ja jotain), joten varovasti toivoin, että Omega pysyisi matkassa kaarteeseen asti, jotta tulisi vähän haastetta. 

Lähtö oli Omegalta huippu! Ihan veräjän imussa ulos ja sai koiranmitan etumatkaa. Suoran lopussa Ramone saavutti ja kaarteeseen menivät yhdessä nipussa. Pientä kontaktia ja Omegalla askel sekosi ja jäi heti melkein pari koiranmittaa. Maalisuoralle kääntyessä kuitenkin se pieni taistelija heräsi ja Omega kiihdytti Ramonen vierelle. Yhtä aikaa maaliviivan yli ja loppukaarre vierekkäin, yhtä aikaa vieheelle. 
Me so happy!!!
Ei mitään empimistä Omegalla tiukassakaan tilanteessa, täysii vain parista välittämättä. 

Vieheellä nähtiin se Omegan toinen puoli, jota ei tavallisessa elämässä edes kuvittelisi olevan: Jumankauta, mikä rähähdys viehettä tavoittelevalle Ramonelle! 
"PÄRRRRKKELE MINUN PUPU!" Omega rähähti ja teki äkkiä uukkarin vieheelle. :D 
Ainahan se on rähähtänyt, kun viehe pudotetaan ja jarruttelusta huolimatta ei grey ehdi taittua kimppuun, mutta nyt tämä oli x10. :D

Kuitenkin kun saavuin hetkeä myöhemmin hakemaan koiraa, siellä odotti häntää heilautteleva grey: suurin osa addrenaliinista oli jo poistunut ja lähdettiin palauttelemaan. 
Koska minulla ei ole kokemusta greyn harkoista muuta kuin Omegan kanssa, olen ajatellut sen olevan normaalia, että jo rata-alueelta poistuessa ja seuraavan lähdön käynnistyessä koira repii takaisin radalle. Ja että askel on kevyttä hilpatusta minuutin kuluttua suorituksesta. Ei kuulemma ole itsestään selvää, vaan ainakin tälle pentueelle vain hyvin tyypillistä super palautumista.

Omega ontui VEJ, aluksi kevensi aika paljonkin, mutta nyt ei ole ollut havaittavissa mitään. Venyttelyjä se ei arkonut missään vaiheessa, enkä tunnustelemalla löytänyt mitään aristavaa/kuumottavaa/poikkeavaa kohtaa.
Peukut pystyssä, että ehditään kuntoutua.... Omegalla on ensimmäiset kisat 7.7. :)
Matkaamme Ouluun FGD-finaalipäivänä ja yritämme 280m:n sijoituslähtöön. 
Siitä tulee ehkä yksi elämäni jännittävimmistä päivistä. :)
Saas nähdä, meneekö greyn aivot ihan solmuun uudesta radasta ja toisenlaisesta kopista, mutta jostain se on aloitettava. 

Tietysti hyvä sijoitus olisi huippu juttu, mutta rehellisesti eniten toivon Omegalle hyvää kokemusta ensikilvasta useamman kamun kanssa juostessa ja että tultaisiin maaliin ilman kolhuja. Edelleen minusta on hirveä ajatus laittaa tuo kirppu (23kg) kymmentä kiloa isompien sekaan juoksemaan. Siinä ottaa pieni greytyttö lennot, jos suurempaa kolaria tulee. Puuh, en voi edes ajatella. 
Pitää muistaa Omegalle sanoa, että kiihdyttää etusuoralla kaarteeseen ekana, niin ei tule havereita. :D

Kauppiin ja takaisin, vol. tosi mones

Kaupissa on ajeltu viikon välein nyt viisi (vai peräti kuusi..??) kertaa. Alkaa olla reitti tuttu. Juuei, en ole laskenut paljonko kallista menovettä on tankattu. Aina tarvittaessa. :)


Omegan kanssa aloitettiin keskimatkalla harjoittelu. Yritetään saada vauhtikestävyyttä kehitettyä ja samalla treeniä tulevaan soolomatkaan, joka on juostava radan keskimatkalla. Eli Tampereella tarkoittaa 480 metriä. 


Kyllä oli nihkeetä, kovin nihkeetä!

Tämä oli Omegalle ensimmäinen kerta ikinä 480m:llä. Tässä juoksussa huomasi, miten koirat rutinoituvat tiettyihin asioihin: Greykisoissahan viehe pudotetaan takasuoralle. Omega on juossut 280 metriä, eli kierros ja vieheen pudotus takasuoralle. Nyt kävi niin hauskasti (not), että tullessaan ensimmäisen kerran takasuoralle, Maikke odotti selvästi, että kohta viehe putoaa. Hetken laukka oli takasuoralle tultaessa vähän pidempää, häntä teki liikettä (=jarruttelua) ja pääkin pienesti nousi. Voi sitä yllätystä, kun viehe jatkoikin vielä matkaa toiselle kierrokselle ja grey joutui kiihdyttää perään. 
Masters&Oaks alkuerissä huippukoiratkin juoksivat K7-aikoja, joten olihan se älytöntä odottaa mitään muuta aikaa Omegaltakaan. Rata oli raskas ja hidas, lisäksi tuo takasuoran häröily. Aika lähemmäs 31 sekuntia, ei kauhean hyvät fiilikset kotiin ajellessa.


Seuraavalla viikolla uudelleen, nyt oli pieni jännitysnäytelmä, päästäänkö juoksemaa ollenkaan. Rankkasade iski kesken harjoitusten ja viehettähän ei voi vetää greyn vauhtia kiskon ollessa märkä, sillä se alkaa sutimaan tyhjää. Ja Omega juoksisi viimeisenä. Jänskätti, noinko sitä käytiin Tampereella sitten katsomassa vain...
Onnea oli matkassa ja sade loppui hieman ennen meidän vuoroa. Kisko ehti kuivahtaa ja baanalle vain. Nyt rata oli jälleen huonossa kunnossa: sade oli tehnyt juoksu-urasta velliä ja ulkoreunassakin kävellessä omat tennarit upposivat hiekkaan. 
Aika jälleen surkea, 30.6. 
Omega oli ainoa grey, joten vertailukohtaa ei ollut. 

Jos jotain positiivista, niin takasuoralla ei ollut mitään empimistä vaan mentiin täysiä. 
Koppiin se meni vähän nihkeästi, mutta siellä ollessaan se töni kiihkeästi etuveräjää ja kaivoi raivoisasti maata. Mutta kun viehe lähestyi, se kumartui odottamaan hiljaa... Ja oli oikein hyvä lähtö.
Ensimmäisessä kaarteessa sitten näytti siltä, että likka meinasi unohtaa kääntyä. Haukottiin henkeä molemmat, minä ja kopittaja. 
Ei se voi olla niin vaikeaa?! Juosta eteenpäin ja välillä kääntyä radan mukana?
Jäljistäkin näkyi, että oli vähän sellainen "hupsista saatana" -käännös. :D

Lähtöpaikalla se alkaa olla vaikea pideltävä. 
Kun saavutaan parkkipaikalle, se alkaa väristä. Aivan kuten ihminen olisi kylmästä horkassa, hirmuinen tutina. Ja ihan hampaistakin kuuluu kali-kali-kali. :D
Lähtöjä en enää sille näytä, mutta kuuluuhan se moottorin ääni. Grey kiljuu, haukkuu, hyppii, pomppii ja välillä repii hampailla remmistä. Meidän kiltti Maikke!! 


Kasvattaja oli luottavainen ja rohkaisi minua viemään Omegaa sooloon ja ryhmäharjoituksiin. Itsellä kuitenkin vielä oli pieni epäusko, joten kerran vielä!
Tällä kertaa kolmas kerta toden sanoi!

Kopissa Omega riehui ennen näkemättömällä tavalla. Se ampui ihan täysiä veräjää päin ja siitä sinkosi täysiä taaksepäin, että takaluukku rämisi. Hetken aikaa jo ehdin ajatella, että nyt se saa paniikin. Mutta jälleen viime hetken skarppaus ja lähtö oli hyvä. 
Jälleen etusuoralla se kääntyi tavallaan aivan viime tipassa. Kyse saattaa olla tosin leijavieheestäkin, kasvis osasi ehdottaa.
Videolta laskettuna aika oli 29.4 MAX! Omega paransi ennätystään yli sekunnin ja kylläpä oli treenaaja yhtä hymyä. :) 
Voi helpotusta! Ehkä tässä on sittenkin tehty jotain oikeinkin!

Seuraavalla viikolla siis auton nokka jälleen kohti Tamperetta ja yrittämään sooloa läpi. 
(Alunperin oli tarkoitus ajaa Turkuun ja tutustumaan samalla toisen profiilin rataan, mutta siellä on vieheongelmia ja treenit oli peruttu.)
Soolokokeessa ylituomari arvioi koiran suorituksen seuraavat osa-alueet:
Kopittaminen, koppikäyttäytyminen ja lähtö
(kääntyykö kopissa, lähteekö takaperin/myöhästyy lähdöstä huomattavasti, keskeyttää lähdössä tai etusuoralle, kopitus on aikaavievä)
Fyysinen ja psyykkinen valmius on ok
(viehekiinnostus, ei juokse maaliin, juoksutekniikassa puutteita, kaarrejuoksussa puutteita kaatuu, loukkaantuu, nopeus ei riittävä eli vähintään K7-luokan aika on saatava.) Eli kriteerit ovat huomattavasti tiukemmat, mitä SVKL:n puolella.
Kyllä jännitti!
Mitä tulee mahdollisista kisoista, jos sooloonkin koiraa kopittaessa kädet tärisevät ja hengitys meinaa unohtua???


Omega juoksi mallikelpoisen suorituksen. Kaarteet menivät nyt ok, etusuoralta se kääntyi suoraan kaarteeseen sisään. Nyt oli toisenlainen viehe, joten kasvattaja oli tässä(kin) oikeassa. Lopusta juoksusta en muista sen enempää, sillä tätä en videokuvannut, koska unohdin kameran kotiin! "Pientä" jännitystä ja täpinää treenarilla, seuraava muistikuva kun on siitä, kun otin Omegan kiinni takasuoralla ja halasin koiraa hienosta suorituksesta. :)
Sitten jännityksen kanssa ylituomarin luokse, miten meni. 
Hienosti meni!
Kaikki ok ja käsikelloaika (kahden kellottajan ka) 29.64, mikä antaa luokan K4. Ja soolo läpi.
Me so happy!


Eli keskinkertaista vauhtia mennään, mutta siitä on hyvä lähteä nipistelemään kymmenyksiä pois. ;)


Treeneissä oli ilahduttavasti mukana myös siskot Sanni ja Pimu ja veli Darwin. Yhteispotretin laitan tännekin, jahka saan käsiini. 
Sisarukset menevät jäätävää vauhtia, meillä on Omegan kanssa vielä isosti töitä. :)

Seuraavalle viikolle ryhmätreeniä ja siitä riippuen... Me saatetaan aloittaa kisaaminen! :)

Kuvavisa

Arvatkaa, minkä eläimen jälki. :D
 

















Kyllä, afgaani asteli takapihan laatoilla pesun jälkeen.
Tämä oli hirrween, hirrween tärkee juttu laittaa esille. XD

Orava

Voitte kuvitella, mikä huuto raikasi tuvassa hetken aikaa. ;)















Kuka tietää, miksi ihmeessä orava hengaili tuossa minuutteja, vaikka ikkunaa rummuttivat vuorotellen grey ja afgaani, ja meteli sisätiloissa sattui korviin. Kurre väpätti häntäänsä, pesi nenäänsä ja oli vain. 

Oona oli hermostua ihan täysin ja hetken tuntui, että se menee kohta ikkunasta läpi. Kun orava oli lähtenyt, päästin Oonan pihalle. Jotenkin hämmästyttävää, että Oona osasi rynnätä suoraan juuri oikean ikkunan alle takapihalle etsimään oravaa. Ei kait koiran pitäisi tuollaiseen ajatteluun kyetä? Niin noh, tietysti kyse on Oonasta... :D