Prinsessaiseni

Muutama kesäkuva Noonasesta.
On se vain Rinsessa, kertakaikkiaan.











































Mutta jotta totuus ei unohtuisi... (Teki eilen tuon saman hiekkatien vesilammikossa...) :D Mutta elämä on vain joskus niin EHANAA!

Jyväs-Coursing

Jälleen paahtavan aurinkoinen päivä koiraharrastuksen parissa. Uuraisilla juostiin KV-maastokisat ja päivä vierähti siellä hyvinkin nopeasti. Oona ei osallistunut menoihin vielä, sillä kunto on kyllä nousussa, mutta ei tarpeeksi hyvä skaboihin. Odotellaan...

Allekirjoittanut oli siellä talkoohommissa, tosin tänä vuonna tehtävä oli varsin simppeli ja toimitin tuomareille pelloille kaffea. Näin muuten ensimmäistä kertaa omat kotikisat ja tämä oli kuitenkin muistaakseni kuudes kerta, kun olen menossa mukana!
Yritin videokuvata afgaanien juoksut. Painoarvo sanalla yritin...
Käsivaralla kuvattuna isoilla zoomeilla kuva oli yhtä tärinää ja välillä näkyi metsä, välillä taivas...

Afgaanien taso oli varsin vaatimaton. Yhdestätoista koirasta vain kolme sai SA:n. Muissakin roduissa lauantaina tulostaso oli lähinnä keskinkertainen. Tosin whippetit esittivät muutamia (mielestäni) hienoja suorituksia: oli hienoa nähdä, miten niin suuressa vauhdissa ne kykenivät tiukkoihin käännöksiin. Osalla meno puolestaan oli varsin holtittoman näköistä, ainakin näin maallikon silmin. Huomenna tarkastelun alla ovat erityisesti salukit.

Mutta kyllä siinä alkoi toivoa, että oman koiransa ehtisi saada edes muutamiin kisoihin tänä kesänä/syksynä. :) Se on niin ihanan kutkuttava tunne, kun lähtöalueelle mennään ja toivotaan parasta. (Ja pelätään pahinta... :P)

------------------

Vielä yksi Neitikoirajuttu.
Äsken se valitti ääntään väristellen, miten kupissa on vain pahoja napuroita. Jostain syystä hellyin ja annoin jääkaapista kokonaisen grillimakkaran. Oona otti sen tohkeissaan ja juoksi olkkariin soffalle. Kun menin perässä, Oona seisoi vielä hetken aikaa makkara suussa hyvin ihmeissään: "Oikeastiko mä saan tän? Ihan KOKO makkaran?!"

Ja mitä tekee normaalisti hotki koira? (Esim. nakki nielaistaan yleensä ehjänä sekunnin murto-osassa.)
Nautinnollisesti se kävi makuulle ja alkoi etuhampailla nihertää kuorta silmät puoliummessa! Maiskutti, pureskeli ja nihersi lisää. Voi ihmetystä. :)

Kokkola kv (...ja Muurame Match Show...)

Tuomarina meillä oli viileässä mutta aurinkoisessa Kokkolassa ruotsalainen Kenneth Edh. Oona tympääntyi heti, kun tajusi, mihin on tultu. En saanut tsempattua meetwurstilla, en juustolla, joten siinäpä sitä ihmeteltiin ennen kehiä, miten kummassa tuon koiran saa liikkumaan. Kehäesiintyminen olikin varsin mielenkiintoinen ja yllättäin minulla olikin koira, joka kompensoi kaiken tylsyyden esittämällä temppuja, joita on viimeksi nähty junnuikäisenä. Ihan aluksi se päätti, ettei halua seisoa ja pyörähti pariin otteeseen alta pois. Hän ei vain nyt halunnut seisoa, yhtään mitenkään.

Viimein koira seisoi kuin nakutettu ja antoi asetella prikulleen, kuten halusin. Hieno Neitikoira. Sitten oli liikkeiden vuoro. Maata piti taas yrittää nuuskutella ja kun Mamma ei antanut tehdä niin, aloitettiin rallatus. Se näpsi hihaa ja muutenkin hepuli oli ihan viittä vaille valmis. Handlerilla meinasi olla varsin jännittävvöö! Moitetta tuli löysistä etuliikkeistä, mikä ei todellakaan sillä menolla ollut mikään ihme. Arvostelu suomennettuna suunnilleen tämä:

"Feminiininen, hyvät mittasuhteet. Feminiininen pää. Tummat silmät, leuka saisi olla voimakkaampi ja meislatumpi. Hyvä selkä, lyhyt häntä. Saisi olla enemmän kulmautunut. Pienet tassut, hyvä turkki. Hyvä askel sivulta, mutta löysät etuliikkeet. P3 puuttuu."

Onneksi sivuliikkeissä riitti draivia ja vaikka Oona olikin kilpailuluokassa sitä mieltä, että edellä menevän ohi pitäisi päästä, lopulta tuloksena oli AVK EH2, mikä ei sitten kuitenkaan ollut kovin huono sijoitus. Tuomari oli suht tiukka ja vain kolme narttua sai ERI:n. Arvostelussa ihmetyttää maininta P3 puuttumisesta. Tuomari katsoi suuta hyvin pitkään ja sormella laski paikkaa, ja silti katsoi väärin, sillä P2 se on, mitä puuttuu... Se mikä ilahduttaa, on maininta hyvästä turkista. Elämme kuitenkin hyvinkin vapaata elämää ja turkkia suojaamatta käydään metsälenkeillä ja tuloksena on aina enemmän ja vähemmän risusavottaa. Edellisenä päivänäkin kierrettiin Julmien Lampien kierros Saarijärvellä ja saaliina puntit täynnä risuja ja havuneulasia. (Jos vain voitte joskus kiertää sen 3 km:n lenkin, suosittelen lämpimästi! Todella kaunis paikka!) Mutta eipä se ns. normaalikoiran elämä siis sitä turkkia ainakaan enemmälti kuluta!(Korvakarvoistahan ei nyt puhuta...)

Hieman tympääntyneenä Neitikoiran käyttäytymiseen kehässä lähdimme tänään ex tempore mätsäriin harjoittelemaan. Tulee hiukka halvemmaksi, mitä viralliset skabat... Ja vielä mitä, Neitikoira meni kuin unelma! Ei mitään tietoa riekkumisesta, rallattamisesta ja seisoi taas kuin patsas, kuten tuomarikin sanoi ja liikkui vierellä ilman remmin ohjausta. Taskussa oli juustoa (ihan sitä samaa merkkiä, mitä eilen Kokkolassa), ja se olikin tosi hyvää. Ehkä aurinkopilkkujen määrä oli tänään oikea? :)