skip to main |
skip to sidebar
Tänään saatiin lupaus keväästä. Pakkasta on reipas -20 astetta, mutta eipä haitannut! Ihana, kaivattu aurinko paistoi täydeltä terältä ja lähdimme ensimmäistä kertaa tänä talvena jäälle. 
Sinne oli ajettu muutama sata metriä pitkä kaista, jota pitkin oli mukava mennä. 
...Vauhtia oli tietenkin välillä kaahaamiseksi asti. :D En uskalla juoksuttaa pakkasilla pitkiä jaksoja, mutta pienet energianpurkaukset tekevät hyvää. :)
Oltiin aamupäivästä jo liikenteessä ja jäällä oli toistaiseksi rauhallista. Tietysti kova pakkanen hillitsi myös, ettei ollut paljoa muita liikkujia. Pilkkijöitä oli muutamia ja etenkin Omegaa kiinnosti suunnattomasti ahkiot, joita he vetivät perässään. Kuvassa näkyy hyvin, miten Omega alkaa korvat pystyssä pompahdella kahden metrin loikkia. Tässä vaiheessa on viimeiset hetket hakea koiran huomio, ennenkuin se päättää lähteä morjestamaan uusia tyyppejä. :D
On se nätti!
Mun silmään niin ihanan tasapainoinen rakenne ja funktionaalinen vinttikoira.
Maikkea vähän jänskättää: metsästä kuului petolinnun kirkumista ja siipien kahinaa. Puista tippui lunta ja Omega ei ihan tiennyt, mikä hiiwiö sieltä tulee. 
...vaan sittenpä se riemu repesi. KEPPI!!!
Omegasta on ihan kiva juosta kepin perään ja melkein-noutaa, mutta kaikista parasta on itse juoksuttaa sitä keppiä, heittää yks kaks menemään ja syöksyä perään. Melkoista akrobatiaa ja ilmeisen hauskaa. 
Rimpulahan tuo on ja rimpulana pysyy, mutta Omegan mittasuhteessa me on alettu saada sille kivasti massaa ja lihasta. Ei näytä enää ihan niin nälkäkurjelta, luuviululta. 
...Kyllä se väistää, kyllä se väistää... :)
Aika harvoin Omegan askelmerkit sekoaa ja voin aika luottavaisesti olla kyykyllään ja kuvailla vain. 
Kas näin haukataan maasta lunta täydessä vauhdissa. :)
Tapasimme eräänä arkiaamuna uusia kamuja. Hiekka(lumi)kuopalle sovittiin treffit, jonne saapui meidän lisäksemme 2 puolivuotiasta greytä ja 2 whippetiä. Aluksi Omegaa vähän ujostutti (Ujostutti! Omegaa!!), kun joka puolella oli nenää nuuskuttelemassa, mutta äkkiä se yhteinen sävel löytyi ja seuraava tunti olikin yhtä liitoa.
Yhä ja edelleen: greyhound täydessä vauhdissa on maailman kauneinta katsottavaa. :)
Oonalla pidin aluksi kuonokoppaa, mutta uusiin ystäviin tutustuminen tapahtui oikein hienosti! Ei haitannut nuorison välillä vähän röyhkeäkin päälleajo ja kokeilu. :) Ei, vaan Oonakin rallatteli välillä menemään urheasti, vaikka jäikin vähän joka käänteessä jälkeen. (Oona haluaa oman rallatteluafgaanikaverin, eikö haluakin?!)
Molemmat kuvat on ottanut Ninni Huotari.
Lisäksi vähän note to myself:
Nelliltä operoitiin jälleen pieni patti vasemmasta kainalosta. Tällä kertaa ei kuvattu keuhkoja, vaan päätettin operoida kasvain pois mahdollisimman pian. Katsotaan tilannetta uudestaan sitten joskus taas, kun sen aika on.
Nelli Ellis Ellendahl toipui operaatiosta jälleen erinomaisesti, heti kotiin päästyään se halusi käydä moikkaamassa kamut ja vasta sitten marssi takaisin makkariin. Ei vilkaissutkaan lattialle tekemääni petiä, vaan päättäväisesti leiskautti sängylle ja kävi siihen makoilemaan. Omega kävi pesemässä pariin kertaan Nellin korvat ja selvästi oli vähän huolissaan: Vaikka Nelli ei näyttänyt poikkeavan oikeastaan mitenkään normaalista (paitsi nyt on kokopuku estämässä nuolemista), niin kyllä Omega vaistosi, ettei nyt ole kaikki ihan ok.
