Sinne oli ajettu muutama sata metriä pitkä kaista, jota pitkin oli mukava mennä.
...Vauhtia oli tietenkin välillä kaahaamiseksi asti. :D En uskalla juoksuttaa pakkasilla pitkiä jaksoja, mutta pienet energianpurkaukset tekevät hyvää. :)
Oltiin aamupäivästä jo liikenteessä ja jäällä oli toistaiseksi rauhallista. Tietysti kova pakkanen hillitsi myös, ettei ollut paljoa muita liikkujia. Pilkkijöitä oli muutamia ja etenkin Omegaa kiinnosti suunnattomasti ahkiot, joita he vetivät perässään. Kuvassa näkyy hyvin, miten Omega alkaa korvat pystyssä pompahdella kahden metrin loikkia. Tässä vaiheessa on viimeiset hetket hakea koiran huomio, ennenkuin se päättää lähteä morjestamaan uusia tyyppejä. :D
On se nätti!
Mun silmään niin ihanan tasapainoinen rakenne ja funktionaalinen vinttikoira.
Maikkea vähän jänskättää: metsästä kuului petolinnun kirkumista ja siipien kahinaa. Puista tippui lunta ja Omega ei ihan tiennyt, mikä hiiwiö sieltä tulee.
...vaan sittenpä se riemu repesi. KEPPI!!!
Omegasta on ihan kiva juosta kepin perään ja melkein-noutaa, mutta kaikista parasta on itse juoksuttaa sitä keppiä, heittää yks kaks menemään ja syöksyä perään. Melkoista akrobatiaa ja ilmeisen hauskaa.
Rimpulahan tuo on ja rimpulana pysyy, mutta Omegan mittasuhteessa me on alettu saada sille kivasti massaa ja lihasta. Ei näytä enää ihan niin nälkäkurjelta, luuviululta.
...Kyllä se väistää, kyllä se väistää... :)
Aika harvoin Omegan askelmerkit sekoaa ja voin aika luottavaisesti olla kyykyllään ja kuvailla vain.
Kas näin haukataan maasta lunta täydessä vauhdissa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti