Syntymäpäivä

Haikean surullinen olo. Edi olisi tänään täyttänyt 12 vuotta, Mamman Rakas Paapaa.

Välillä edelleen alan jakamaan ruoka-annosta kahtia Oonalle ruokaa laittaessani, tai lenkillä tulee vilkaistua taakse, missä se toinen tulee. Kaikista oudointa on kuitenkin nukkumaan meno ja herääminen: ei ketään vieressä tuhisemassa ja valloittamassa sänkyä. (Oona nukkuu mieluiten sängyn alla, outo afgaani.)

Oona on kovin masentunut, mutta johtuuko vain juoksuajasta, vai onko ikävää mukana myös? Parina iltana Edin lähdön jälkeen kotipuolessa ollessamme Oona pyysi ulos ja hetken aikaa ulvoi matalasti, eikä välittänyt vaikka pyysin sitä sisälle. Inhimillistämistä tai ei, mutta ehkä se oli tarkoitettu Edille.

Odottelen tuhkaamosta viestiä, että voisin hakea uurnan. Edin olisi jo aika palata kotiin.

Edi jatkoi matkaa

Raskain mielin jätin jäähyväiset Maailman Hienoimmalle Afgaaniherralle, jonka sydän oli täyttä kultaa.

Kotona on kovin tyhjää, ikävää ei voi sanoin kuvailla.