Haikean surullinen olo. Edi olisi tänään täyttänyt 12 vuotta, Mamman Rakas Paapaa.
Välillä edelleen alan jakamaan ruoka-annosta kahtia Oonalle ruokaa laittaessani, tai lenkillä tulee vilkaistua taakse, missä se toinen tulee. Kaikista oudointa on kuitenkin nukkumaan meno ja herääminen: ei ketään vieressä tuhisemassa ja valloittamassa sänkyä. (Oona nukkuu mieluiten sängyn alla, outo afgaani.)
Oona on kovin masentunut, mutta johtuuko vain juoksuajasta, vai onko ikävää mukana myös? Parina iltana Edin lähdön jälkeen kotipuolessa ollessamme Oona pyysi ulos ja hetken aikaa ulvoi matalasti, eikä välittänyt vaikka pyysin sitä sisälle. Inhimillistämistä tai ei, mutta ehkä se oli tarkoitettu Edille.
Odottelen tuhkaamosta viestiä, että voisin hakea uurnan. Edin olisi jo aika palata kotiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
En ole pitkään aikaan ollut missään foorumeilla..
Nyt huomasin TK:n kautta että teillä on kotisivut , tulin innolla lukemaan kuulumisia.
Voi Piia olen aidosti kovin pahoillani huomatessani että olet joutunut rakkaastasi luopumaan :(...
Lämmin osanottoni näin jälkikäteen.
Pajon paljon voimia ja valoa sinulle *rutistus*
Nyt ei ole oikea hetki..
mutta jos joskus myöhemmin haluat kertoa mikä Edi herran uuvutti, kuulisin mielenkiinnosta.
(en sitä huomannut näin äkkiseltään tekstejä selatessa)
Hyvää matkaa hieno Edi afgaani
Suvi.N
( http://www.kader.suntuubi.com )
Lähetä kommentti