Niin se kääntyi kesä syksyksi, mutta on se ihana vuodenaika tämäkin!
Unna on ihan sävy sävyyn tämän vuoden ajan värien kanssa.
...vaan aika hyvin sulautuu maastoon tämäkin. :D
Ja vähän toisenlaista maastoutumista...
Perhosia ja korentoja on mielestäni nyt enemmän, mitä parina edellisenä vuotena. Ehkä. Tai sitten kamerakäsi alkaa olla harjaantuneempi.
Aika hieno imukärsä!
Ja tällä tyypillä on kyllä komea camo-kuosi. :)
(kannattaa klikata isommaksi!)
Mummokoira on kovassa vedossa!
Se jaksaa lenkillä erinomaisesti ja niin se tänäänkin vei porukkaa välillä pitkin metsiä ja näytti nuorisolle mallia kunnon afgaanirallista. Siinä vaiheessa, kun grey piti paussia ja veti henkeä, afgaanit jatkoivat. :) Way to go, Mummokoira!
Oona haukkuu ja komentaa nuorisoa liikkeelle. :D
Oli jälleen ihana auringonpaiste ja koiratkin pysyivät alkumatkasta kuivana ja kuvauksellisina. :D
Onko se lintu? Onko se lentokone? Onko se Teräsmies?
Ei, se on Unski!
Jing Jang.
Sitten taas jo vähän rapaisempana...
Syksyn kurakeleihin on muuten nyt valmistauduttu. Matkahuollosta on haettu kotiin vajaa 6 litraa shampoota ja jokunen litra hoitista. :D
Unna vaanii usein, se on hauskan näköistä, etenkin siinä vaiheessa, kun se alkaa hiipiä hyyyvin hidastetuin liikkein. :D Pitäisi joskus videoida.
Se on joskus vähän jännittävää, tässä Omega esittää rauhoittavia signaaleja, ja kääntyy pois tulilinjalta. :D
...vaikka oikeasti sitten jekuttikin ja kiihdytti pian miljoonaa meidän ohi. :D
Meidän pieni pihanvahti.
Unna voisi istua takapihalla varmaan vaikka koko päivän tuossa vartioimassa. Ikävä kyllä sitä ei voi jättää itsekseen sinne, koska se hyvin herkästi hyppää aitaa vasten halutessaan lähteä moikkaamaan ohikulkijoita. (Siksi mutkainen aita, heh...)
Unna voisi istua takapihalla varmaan vaikka koko päivän tuossa vartioimassa. Ikävä kyllä sitä ei voi jättää itsekseen sinne, koska se hyvin herkästi hyppää aitaa vasten halutessaan lähteä moikkaamaan ohikulkijoita. (Siksi mutkainen aita, heh...)
Sama meno jatkuu sisällä.
Tapahtui muuten hauskasti tässä päivänä eräänä.
Unna leikki lelulla, heitteli ilmaan, otti koppia ja iloitteli, ihan siinä Oonan edessä, selvästi vähän härnäten: "Miiinullaaa on hienoo leluu, maaaailmaaaan hienoin leluuu, siinullaapaa ei ooo. Hieno leluu minulla oo--" Yhtäkkiä, ihan ilman ennakkovaroitusta Oona nappasi eleettömästi lelun ilmasta kiinni, laskeutui takaisin makaamaan ja laski lelun tassujensa päälle.
Unna katsoi epäuskoisen järkyttyneenä paikalleen jähmettyneen, mitä juuri tapahtui.
Oona räpsytti silmiään ja äärimmäisen tyytyväisenä itseensä katsoi suoraan Unnaa:
"Niin, kenellä se maailman hienoin lelu on?" Sitten se laski päänsä lelun päälle ja alkoi nukkumaan. :D
Oona räpsytti silmiään ja äärimmäisen tyytyväisenä itseensä katsoi suoraan Unnaa:
"Niin, kenellä se maailman hienoin lelu on?" Sitten se laski päänsä lelun päälle ja alkoi nukkumaan. :D
Unna järkyttyi tästä pahoin ja hiljaa vain käveli sohvalle makaamaan, josta hämmentyneenä katseli Oonaa.
Voi Unna, voi Unna, sinulla on vielä paljon opittavaa Kuningattarelta!
Tässä Oona on hakenut toisen lelun. Se ei enää revi ja suolista niitä, kunhan pitää hallussaan ja pään alla.
Ja loppuun vielä Unnan tyylinäyte luun syönnistä. Tekee tuon lähes joka kerta, joten Unnan erikoiseksi tuokin pitänee laskea.
