Kuinkas mä olen unohtanut päivittää meidän kauden ekan kellotuksen??
Järjestin Omegan juoksemaan harkkajuoksun PVK:n iltakisojen yhteyteen. Lisäksi ruinasin, että eikö me PLII-IIS saatais myöskin sähköinen aika, ei se nyt niin paljoa viivästytä kamojen purkua, jookoooo??
Mitä nainen haluaa, sitä nainen saa. :D
Kiitos vielä PVK:n ystävällisille ja pitkämielisille talkoilijoille!
Jyväskylästä lähtiessä +21C ja helle, varasin mukaan vesipulloja jäähdyttelyyn. Oriveden kohdalla sitä vettä sitten alkoi tulla taivaalta ja lämpötila alkoi laskea. Tampereella +10 ja tihkusadetta. Jee. (Onneksi matkaan otin myös koiralle takin, just in case.) Mutta niin se onni siitä kääntyi eduksemme ja kisojen puolessa välin sade loppui ja Omega sai kipaista oman matkansa pilvisessä kelissä.
480m/29.69. Ei erikoinen aika (vaikka olihan se illan nopein XD), mutta muutoin olen oikein tyytyväinen. Kopitus meni ok, Omega oli tapansa mukaan hiljainen ja helppo kopitettava, meni sinne veräjän luokse odottamaan rauhassa pupua. Keskikoppi oli just oikea, viime kauden lopussahan Omega alkoi hakeutua ulkolaidasta keskemmälle, mutta nyt juoksulinja kulki suoraan. Ei myöskään mitään seilaamista, joten lihaksisto on kunnossa. Kaarteet se tuli myös hyvin, paremmin mitä viime vuonna. Takasuoralla se oli juossut jäljistä päätellen ihan kiskon vieressä, hyvä hyvä. Vauhti pysyi tasaisena alusta loppuun, joten olettamus, että peruskunto on hyvä, oli oikea. Täyttä kisaterää ja huippukuntoa emme taida ehtiä saada leiriviikolle, mutta tästä lähdetään.
Omega on ilmoitettu lauantaille Turkuun, joka on ihan uusi rata meille molemmille. Saa ja pitää peukuttaa, jänskättää nyt jo ihan sairaasti. :)
maanantai 27. toukokuuta 2013
sunnuntai 19. toukokuuta 2013
Luontohavaintoja
Meillä alkaa olla käsittämätön tuuri tässä kisoihin osallistumisessa. Tai osallistumattomuudessa. Kauden ensimmäiset kisat peruttiin, kauden toiset kisat jouduimme jättämään väliin, kun grey (ja afgaani) olivat vesiripulilla. Noh, onhan tässä kausi aikaa, kyllä me johonkin päästään.
Ei tosin välttämättä ollut huono asia, ettei Omega startannut: kuvista sain nähdä aika erikoisia juoksulinjoja lähdössä ja siellä olisi mun kääpiö ollut liiskana. Ei diskejä, odotan mielenkiinnolla lähdön videota, koska joskus kuvista voi saada tapahtumien kulusta vähän väärän kuvan.
Mutta viikonloppu meni siis leppoisissa merkeissä. Sää oli mitä mainioin ja ulkoilimme tunteja, kamera olalla tietenkin. Tässä muutama luontokuva myös. Erityisesti lintujen kuvaaminen kiinnostaa nyt, mikä ei välttämättä ole hyvä juttu, koska mä olen huomannut laitteistossani suuria puutteita. :D Tulee äkkiä kalliiksi...
Pari viikkoa sitten pönttöön alkoi tehdä muuttopuuhia sinitiainen. Ja sitten saapui pihapiiriin jälleen ystävämme kirjosieppo. Parit tappelut pääsin todistamaan, toivottavasti sinitiainen saa pidettyä puolensa ja pidettyä pesänsä. Ainakin tänään se vielä istuskeli puolisonsa kanssa viereisessä pihlajassa.
Pönttöjä on nyt ympäristössä runsaasti, ottaisi sieppo omansa sieltä. Ärsyttävä pesänvaltaaja. Parina vuotena kirjosieppo on vallannut talitiaisen pesän toisaalla.
Ihana, tottelevainen afgaanini. Kielsin menemästä ojaan, koska olimme kyläilemässä. En muistanut mainita lätäköitä, jonne Hän kävi varsin tyytyväisen oloisena makailemaan. Hurraa.
Grey on touhunnut pihassa kaikenlaista, koko ajan liikkeessä kun afgaani mielellään makoilee ja vahtii ympäristöään. Tässä on menty hetki sitten lujaa: kuolainen kita niin levällään, että hampaat voi laskea.
Ja Mölkkyäkin pelattiin. Vähän puolituurilla, jos rehellisiä ollaan, mutta Omegahan osaa kyllä "keilata" ja käydä käskystä kaatamassa limpparipulloja. :D
Vielä muutama luontokuva.
Onneksi tämä pikkuruinen sammakko ei osunut käteeni, kun tyhjensin pihan koristelammen pohjaa lehdistä! Olisin saanut halvauksen. Nyt se mönki näreissään kivien alle piiloon. Kiehtovia ja kauniita, kunhan kunnioittavat henkilökohtaista tilaani. :D
Oli riemuvoitto saada näinkin tarkka kuva tästä adhd-perhosesta. Koko ajan liikkeessä, ja kun malttoi olla yhdellä paikalla sen max. kaksi sekuntia, se levitteli siipiään ja pyöri ympyrää.
Se olis niinkuin kesä!
Ei tosin välttämättä ollut huono asia, ettei Omega startannut: kuvista sain nähdä aika erikoisia juoksulinjoja lähdössä ja siellä olisi mun kääpiö ollut liiskana. Ei diskejä, odotan mielenkiinnolla lähdön videota, koska joskus kuvista voi saada tapahtumien kulusta vähän väärän kuvan.
Mutta viikonloppu meni siis leppoisissa merkeissä. Sää oli mitä mainioin ja ulkoilimme tunteja, kamera olalla tietenkin. Tässä muutama luontokuva myös. Erityisesti lintujen kuvaaminen kiinnostaa nyt, mikä ei välttämättä ole hyvä juttu, koska mä olen huomannut laitteistossani suuria puutteita. :D Tulee äkkiä kalliiksi...
Pari viikkoa sitten pönttöön alkoi tehdä muuttopuuhia sinitiainen. Ja sitten saapui pihapiiriin jälleen ystävämme kirjosieppo. Parit tappelut pääsin todistamaan, toivottavasti sinitiainen saa pidettyä puolensa ja pidettyä pesänsä. Ainakin tänään se vielä istuskeli puolisonsa kanssa viereisessä pihlajassa.
Pönttöjä on nyt ympäristössä runsaasti, ottaisi sieppo omansa sieltä. Ärsyttävä pesänvaltaaja. Parina vuotena kirjosieppo on vallannut talitiaisen pesän toisaalla.
Ihana, tottelevainen afgaanini. Kielsin menemästä ojaan, koska olimme kyläilemässä. En muistanut mainita lätäköitä, jonne Hän kävi varsin tyytyväisen oloisena makailemaan. Hurraa.
Grey on touhunnut pihassa kaikenlaista, koko ajan liikkeessä kun afgaani mielellään makoilee ja vahtii ympäristöään. Tässä on menty hetki sitten lujaa: kuolainen kita niin levällään, että hampaat voi laskea.
Ja Mölkkyäkin pelattiin. Vähän puolituurilla, jos rehellisiä ollaan, mutta Omegahan osaa kyllä "keilata" ja käydä käskystä kaatamassa limpparipulloja. :D
Vielä muutama luontokuva.
Onneksi tämä pikkuruinen sammakko ei osunut käteeni, kun tyhjensin pihan koristelammen pohjaa lehdistä! Olisin saanut halvauksen. Nyt se mönki näreissään kivien alle piiloon. Kiehtovia ja kauniita, kunhan kunnioittavat henkilökohtaista tilaani. :D
Oli riemuvoitto saada näinkin tarkka kuva tästä adhd-perhosesta. Koko ajan liikkeessä, ja kun malttoi olla yhdellä paikalla sen max. kaksi sekuntia, se levitteli siipiään ja pyöri ympyrää.
Se olis niinkuin kesä!
torstai 9. toukokuuta 2013
Tihkusade on afgaanille yäk ja kivi on vahvempi greyhoundia
Meidän piti tänään ajella Kauppiin kellottamaan kauden eka aika, muttakun vesisade. Jota ei kuitenkaan kuulemani mukaan Tampereella muutamaa pisaraa enempää nähtykään...
Aamulla kävin vielä Forecan sivuilla, joka lupasi isoja pisaroita ja päätin, ettei lähdetä kokeilemaan noin pitkän matkan taakse.
Ei tuo koira sokerista ole, mutta vesisateella viehe ei liiku greyn vauhtia ja epäilytti suuresti myös, minkälaiseksi velliksi juoksualusta menisi. Mieluummin ei vetoa ollenkaan, kuin kisojen alle vedoksi tök-tök-tökkivä veto paskalla alustalla. Koska kovasti mä elän siinä haavemaailmassa, että kausi aloitetaan viikon kuluttua Hyvinkäällä.
Jyväskylässä kyllä satoi ihan maahan asti. Ja taas pääsin siunailemaan, mistä ihmeestä tuo afgaani keksii noita juttuja. Koska Hän ei voinut astua aamupissalenkillä märälle nurmikolle. HYIII!! Ahdisti selvästi pelkkä ajatus. Kaula vain venyi, kun yritin saada koiraa mukaani. Seuraavaksi yritin työntää sitä takapuolesta eteenpäin, mutta koira meni vain lyttyyn ja seisoi lopulta etujaloillaan. Seuraavaksi kahden jästin taistelussa mä nostin koiran nurmikolle. Oonan jalkojen osuessa nurmikkoon se sinkosi takaisin asfaltille, ennenkuin ehdin tehdä yhtään mitään. Se katsoi minua paheksuvasti ja puhisi. Käveli muutaman askeleen ja äkisti niiasi. Teki pissat siihen kadulle, edelleen tuijotti minua tiukasti silmiin. "Mitäs aiot tehdä nyt?" Sitte Hän olikin sitä mieltä, että nyt kotiin, enempää ei täällä INHOITTAVASSA tihkusateessa kävellä.
Jooh.
Miksi sitten kuraojaan on ok sukeltaa? Tai mennä järven rantaan jäiden sekaan makaamaan? Tai muuten vain rallata lätäköiden läpi? Entä ne aikaisemmat vesisateen aiheuttamat hepulit? Mutta että tänään tuo kostea ruoho oli ihan yäk?
Afgaanit.
Lenkillä kävimme Jääskelän luontopoluilla. Molemmat laukkasivat ja jolkottivat leppoisasti mättäiden lomitse ja poluilla. Kunnes grey laukkasi minua kohti (onneksi sellaista tasaista, rauhallista laukkaa) ja kops. Kuulin, kun se iski ranteensa isoon kiveen. Omega otti vielä muutaman askeleen, kunnes pysähtyi paikalleen kolmelle jalalle ja alkoi kiljumaan ja huutamaan. Välillä vilkaisi minua, olenko tulossa paikalle ja taas oli kuono kohti taivasta ja se huusi: "Mamma minuun sattuuuuu!! Aijajaijaaiiii, Mammaaaaa!"
Ranteessa ei näkynyt mitään ja pienen suostuttelun ja juttelun jälkeen grey varasi jalalle normaalisti. Kotona vähän kylmäapua, mutta ei siinä näy eikä tunnu mitään. Ehkä se on oikeasti paketoitava vapaapäiviksi tällaiseen pakettiin? Ettei vaan sattuisi mitään.
Aamulla kävin vielä Forecan sivuilla, joka lupasi isoja pisaroita ja päätin, ettei lähdetä kokeilemaan noin pitkän matkan taakse.
Ei tuo koira sokerista ole, mutta vesisateella viehe ei liiku greyn vauhtia ja epäilytti suuresti myös, minkälaiseksi velliksi juoksualusta menisi. Mieluummin ei vetoa ollenkaan, kuin kisojen alle vedoksi tök-tök-tökkivä veto paskalla alustalla. Koska kovasti mä elän siinä haavemaailmassa, että kausi aloitetaan viikon kuluttua Hyvinkäällä.
Jyväskylässä kyllä satoi ihan maahan asti. Ja taas pääsin siunailemaan, mistä ihmeestä tuo afgaani keksii noita juttuja. Koska Hän ei voinut astua aamupissalenkillä märälle nurmikolle. HYIII!! Ahdisti selvästi pelkkä ajatus. Kaula vain venyi, kun yritin saada koiraa mukaani. Seuraavaksi yritin työntää sitä takapuolesta eteenpäin, mutta koira meni vain lyttyyn ja seisoi lopulta etujaloillaan. Seuraavaksi kahden jästin taistelussa mä nostin koiran nurmikolle. Oonan jalkojen osuessa nurmikkoon se sinkosi takaisin asfaltille, ennenkuin ehdin tehdä yhtään mitään. Se katsoi minua paheksuvasti ja puhisi. Käveli muutaman askeleen ja äkisti niiasi. Teki pissat siihen kadulle, edelleen tuijotti minua tiukasti silmiin. "Mitäs aiot tehdä nyt?" Sitte Hän olikin sitä mieltä, että nyt kotiin, enempää ei täällä INHOITTAVASSA tihkusateessa kävellä.
Jooh.
Miksi sitten kuraojaan on ok sukeltaa? Tai mennä järven rantaan jäiden sekaan makaamaan? Tai muuten vain rallata lätäköiden läpi? Entä ne aikaisemmat vesisateen aiheuttamat hepulit? Mutta että tänään tuo kostea ruoho oli ihan yäk?
Afgaanit.
Lenkillä kävimme Jääskelän luontopoluilla. Molemmat laukkasivat ja jolkottivat leppoisasti mättäiden lomitse ja poluilla. Kunnes grey laukkasi minua kohti (onneksi sellaista tasaista, rauhallista laukkaa) ja kops. Kuulin, kun se iski ranteensa isoon kiveen. Omega otti vielä muutaman askeleen, kunnes pysähtyi paikalleen kolmelle jalalle ja alkoi kiljumaan ja huutamaan. Välillä vilkaisi minua, olenko tulossa paikalle ja taas oli kuono kohti taivasta ja se huusi: "Mamma minuun sattuuuuu!! Aijajaijaaiiii, Mammaaaaa!"
Ranteessa ei näkynyt mitään ja pienen suostuttelun ja juttelun jälkeen grey varasi jalalle normaalisti. Kotona vähän kylmäapua, mutta ei siinä näy eikä tunnu mitään. Ehkä se on oikeasti paketoitava vapaapäiviksi tällaiseen pakettiin? Ettei vaan sattuisi mitään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
