Hukkis ja Maikke kevätriennoissa

Elämä jatkuu. Kyllä yksi pieni kissakin vain jättää ison aukon arkeen, mutta onneksi ovat nämä kaksi käkätintä, Viivi ja Veronica, jotka päättäväisesti kerjäävät ruokaa ja pyörivät jaloissa kahdeksikkoa, kunnes toiveensa toteutuu. :)

Tänään tavattiin piiiiitkästä aikaa Hukka, ja pienen pyörimisen jälkeen mentiin sitten ihan reipasta greyvauhtia. Kerran kyykyssä kuvatessani sain Omegalta täystaklauksen, kun se pamautti päin poikittain. Mutta kun sitä hyrrää pitää heittää vauhdissa ja muutamassa kuvassa näkyy, kun täydessä laukassa Omega katselee TAAKSEPÄIN. Ei ole ihme, jos välillä kolisee ja sattuu, vois vähän katsoa minne menee. :)

Oona sai jäädä kotiin puuhapakettinsa kanssa, eilen tehtiin lenkki Rutalahden kosken maisemissa. Lunta kun oli vielä paikoin reippaastikin, joten rämpimiseksi ja teholenkiksi meni. Jostain syystä Oona halusi kulkea ensimmäisenä ja tehdä jälkeä!! ja vielä muutama !!, joten nyt pidettiin lepopäivä.

Tässä vähän kuvasatoa tämänpäiväisestä, linkissä loput.
https://picasaweb.google.com/elettaria80/20130421?authkey=Gv1sRgCOWp-d65-taUMg 
 
 

Harmittaa vietävästi, että tämä kuva on suttuinen.
Omegan asennosta näkee, miten paljon on vauhtia
mittarissa. Upea. :)

Kesken rallin hyrrä pyörimään kas näin...

Hukkis ottaa lumikylpyä.

Teknisesti kiva kuva, korvaeläimellä taas toinen korva
menossa mukana, toinen ei... :D

Meidän laiheliini, rimppakinttu. Kun sais jotenkin tuohon
selkään lihasta...

 

Pyörimistä ja nujuamista. Lenkin loppupuolella Omegaa
uskaltaa pitää ilman koppaa, alussahan se käy melkoisesti
kierroksilla.

Sitä vois vaikka katsoa minne juoksee, pliis.

Vitsit, että oli kiva lenksu! :)

 

 

 

 

 

 

 

 

Hyvästi Nelli

Olipa kerran Nelli Ellinen,

kissa sievä ja pitkäkarvainen.

Omalaatuinen ja hassu kilppari,

kissoista se Omegan lemppari.

Yhdessä kuljettiin lähes viisitoista vuotta,

en itkun läpi tätä kirjoita suotta.

Muistoissa kuljet matkassa aina,

kun sairaus ei enää tassuissa paina.

Nuku hyvin pieni lintunen,

Mamman rakas Nelli Ellinen. 

 Nelli 16.10.1998 -  19.4.2013

Mätsärissä

Päätinpä lähteä Omegan kanssa käymään mätsärissä. Edellisen ja ainoan kerran se on esiintynyt näyttelyhihnassa vuosi (vai kaksi..?) sitten kerhomme kesäkauden avajaisissa. Mutta tärkein juttu oli lähteä katsomaan kahdestaan maailmaa muuallakin kuin vinttikoiratapahtumassa. Ja kyllähän siellä olikin vaikka minkä näköistä, kokoista, karvaista ja äänistä. Tapahtuma oli maneesissa, joten tunnelma oli paikoin tiivis ja hälinää riitti. Alkuun minulla oli remmissä grey, joka halusi morjestaa kaikkia uusia ystäviä ja oli revetä riemusta. Mutta kuten arvelinkin, niin paikallaan hengailu alkoi sujua melko piankin rauhallisimmissa merkeissä, kun Omega passivoitui hiukan. 

Tosin oli itsekseen naurussa pidettelemistä, kun grey kuuli ensimmäiset kuulutukset hallissa. Omegan ilme oli kyllä sellainen, että nyt taitaa puhua Jumala itse. XD 
Ulkoilmakuulutuksista tyyppi ei ole ikinä välittänyt mitään, mutta tämä kumea ja kaikuva tiedotus tuli ilmeisesti vähän puun takaa. Mutta äkkiä se tottui niihinkin.

Muutama pikkulapsi kävi taputtelemassa ja halaamassakin Omegaa, Maikke suukotteli takaisin ja oli välitön oma itsensä. (Kokemuksia pikkulapsista meillä on tosi vähän, yhdellä kädellä laskettavissa.) Missään vaiheessa ei tarttenut uhrata puolikasta ajatusta sille, että se nappaisi jotain tunkeilevaa koiraa kuonosta tms. 
Mutta kun se on sellainen Maailman Mainioin Maikke. 

Kehässä mentiin... noh, omegamaisesti. Se hyppi ja pomppi kaikki liikkeet, vaikka mentiin kävelyvauhtia. Niin pomppi parinsakin, mutta mepä saatiin punainen nauha, kun Omega oli tutkimisen ajan tosi hienosti paikallaan. :D Loppukehässä jälleen greyn katse kävi lähes jokaisella askeleella silmieni korkeudella ja hampaat saattoi laskea varmasti kehänlaidalle asti, kun greyllä oli niin kivaa. Voi taivas sentään. :D Harjoitellessa ennen kehää se malttoi paikoin mennä tosi hienosti, mutta ei enää kehässä. Tylsyyttä sellainen.  :)

Tässä Jonna Airaksisen ottama kuva, kun Omega esiintyy sievästi suu muikeana.
Olikohan muuten viidestoista kerta, kun tultiin kysymään, onko tää galgo? :)

 
















Ps.
Ellis voi mainiosti! 
Ruokahalu is back, keittiössä se pyörii kätisten jaloissa ja on aina ensimmäisenä kupilla odottamassa ruokaa. Me so happy. :)

Kukkaistuoksua ja vesikampauksia

Olipahan kotiintulo, vol tosi mones. 

Heti ovella tuli vastaan kukkainen, tarkoitan todella voimakkaan kukkainen tuoksu. Tiesin heti, että pyykkien huuhteluainehan se tuoksui, mutta miksi...
"Oona, miksi täällä tuoksuu tällaiselle?", kysyin jo kynnyksellä. 

Oona oli kylppärissä tavoitellut kissojen ruokia ja oli pudottanut huuhteluainepullon lattialle, jonne se oli levinnyt. Tietystikin afgaani oli teputellut edes ja takas, joten odour leijaili voimakkaana jokaisessa huoneessa ja lattia oli paikoin varsin liukas. Tämä reipas kotiapulainen oli myös tiskannut, josta todisteena oli yksi rikkoutunut lautanen lattialla. 
Hetken aikaa täytyi purra hammasta ja ohjasin koirat suoraan takapihalle, koska riemukas kotiintuloriitti meinasi nyt olla vähän liikaa.


Nellin tilanteen takia olin myös herkillä, sillä meidän oli määrä lähteä eläinlääkäriin samalla kellonlyömällä, enkä siinä vielä ollut varma, tuleeko Ellis takaisin kotiin. Seisoin olkkarissa keskellä kaaosta ja huomasin O-tyttöjen seisovan vierekkäin takaovella ja napittivat kysyvänä sisälle. Purskahdin itkun läpi nauramaan ja menin päästämään tytöt sisälle. Pyysin kotiapulaiseltani anteeksi: Olihan se ihana tulla kotiin, kun tuoksui hyvälle ja vastasiivotulle. :)

Ja Nellin kanssa tultiin vielä kotiin. Veriarvot suunnilleen samat, matala kalium on tod.näh. aiheuttanut syömättömyyttä. Nelli oli useamman tunnin tipassa, sai lääkitystä pahoinvointiin ja ruokahalustimulanttia. Nyt näyttää vähän huonolta, mutta lääkärin ohjeiden mukaan mennään viikonlopun yli ja katsotaan sitten tilannetta. Jos lääkitys, nesteytys ja pakkoruokinta ei auta, niin Nelliä ei kiusata enempää.
Nyt Nelli Ellis Ellie Ellendahl nukkuu siskonsa kanssa korissa. Omega on vaistonnut, että paras kissakamu ei voi nyt hyvin ja on pessut huolellisesti Nellin korvia aina tilaisuuden tullen. Välillä Nellin karvat sojottavat sinne tänne, kun Omega on hoitanut ja tehnyt vesikampauksia. :)   

Kevätretkellä

FB:ssä alkoi olla kamujen laittamia retkeilykuvia sieltä ja täältä, kun tajusin, ettemme ole tehneet tänä talvena vielä yhden yhtä eväsretkeä. Tänään siis kaupan kautta Jääskelän maisemiin reippailemaan. Parkkipaikalta jäälle meni erinomaisen hyvässä kunnossa oleva polku. Jäällä puolestaan pystyi kävellä uppoamatta missä vain, ja lisäksi siellä meni leveä ja kova moottorikelkkabaana. Vietimme huomaamattamme aikaa siellä samoillessa ja kierrellessä hieman yli kolme tuntia! 

Kylläpähän oli evästauko loppupuolella tarpeen! :)

Kamera ei ollut tällä kertaa matkassa, joten suttuinen kännykamerakuva on ainoa kuvamuisto tuolta reissulta. 

Nellin kuulumisia vielä.
On menty viikon aikana melkoista ylä- ja alamäkeä.
Lääkitys alkoi sujua suht helposti. Parina ensimmäisenä kertana se pääsi puremaan aika nohevasti ja ruuankin jätti syömättä joka kerta, kun olin sekoittanut siihen fosforisiepparijauhetta. Jauhe alettiin sekoittamaan veteen ja ruiskulla suoraan suuhun ja tabletin syöttökin alkoi sujua.

Hetken aikaa näytti hyvältä, kunnes yks kaks Nelli aloitti paaston. Tähän asti AHNE kissa saattoi max. nuuhkaista ruokaa ja lähti sitten pois. Nukkui sängyn alla tai muuten oli "näkymätön". Ihan hassua, kun juuri aina seurallinen ja vaativa Nelli ei pyörinyt jaloissa keittiössä ja kärttänyt ruokaa. Paino putosi 200g lisää, mutta kissa ei tuntunut kuivalta. Pääsiäispyhinä, of course.
Apteekista NutriPlussaa ja toipilasruokaa, jotka syötin ruiskulla. Pari päivää näytti huonolta. 

Sitten eilen... Laitoin kylppäriin Verskille ja Viiville ruokaa, kävin hakemassa myös Nellin syömään. (Kuten parina päivänä tähän asti.) Jälleen se vähän nuuski ruokaa...ja maisteli...ja söi hetken aikaa ihan normaalisti! 
Avasin kissatarhaan ikkunaluukun, ja sinne sujahtivat kaikki kolme. Nelli raapsutteli siellä raapimispuuta, sniiffaili kevätilmaa ja hengaili tyytyväisenä.

Tänään sitten kylppärissä oli kuin olikin jälleen kolme kissaa odottamassa, että heidän palvelijansa tarjoilisi aamiaista. ♥ Nelli jopa ahmi hetken aikaa normaaliin tapaansa ruokaa. Oli muuten itku lähellä. :) Josko tämä olisi ollut väliaikainen notkahdus ja nyt porskuteltaisiin taas vähän aikaa vähän pirteämpänä. Kyllähän Ellis nyt jatkoajalla taitaa olla, mutta varovasti toivon, josko se olo siitä riskaantuisi ja saataisiin viettää vielä hetki laatuaikaa.