Mätsärissä

Päätinpä lähteä Omegan kanssa käymään mätsärissä. Edellisen ja ainoan kerran se on esiintynyt näyttelyhihnassa vuosi (vai kaksi..?) sitten kerhomme kesäkauden avajaisissa. Mutta tärkein juttu oli lähteä katsomaan kahdestaan maailmaa muuallakin kuin vinttikoiratapahtumassa. Ja kyllähän siellä olikin vaikka minkä näköistä, kokoista, karvaista ja äänistä. Tapahtuma oli maneesissa, joten tunnelma oli paikoin tiivis ja hälinää riitti. Alkuun minulla oli remmissä grey, joka halusi morjestaa kaikkia uusia ystäviä ja oli revetä riemusta. Mutta kuten arvelinkin, niin paikallaan hengailu alkoi sujua melko piankin rauhallisimmissa merkeissä, kun Omega passivoitui hiukan. 

Tosin oli itsekseen naurussa pidettelemistä, kun grey kuuli ensimmäiset kuulutukset hallissa. Omegan ilme oli kyllä sellainen, että nyt taitaa puhua Jumala itse. XD 
Ulkoilmakuulutuksista tyyppi ei ole ikinä välittänyt mitään, mutta tämä kumea ja kaikuva tiedotus tuli ilmeisesti vähän puun takaa. Mutta äkkiä se tottui niihinkin.

Muutama pikkulapsi kävi taputtelemassa ja halaamassakin Omegaa, Maikke suukotteli takaisin ja oli välitön oma itsensä. (Kokemuksia pikkulapsista meillä on tosi vähän, yhdellä kädellä laskettavissa.) Missään vaiheessa ei tarttenut uhrata puolikasta ajatusta sille, että se nappaisi jotain tunkeilevaa koiraa kuonosta tms. 
Mutta kun se on sellainen Maailman Mainioin Maikke. 

Kehässä mentiin... noh, omegamaisesti. Se hyppi ja pomppi kaikki liikkeet, vaikka mentiin kävelyvauhtia. Niin pomppi parinsakin, mutta mepä saatiin punainen nauha, kun Omega oli tutkimisen ajan tosi hienosti paikallaan. :D Loppukehässä jälleen greyn katse kävi lähes jokaisella askeleella silmieni korkeudella ja hampaat saattoi laskea varmasti kehänlaidalle asti, kun greyllä oli niin kivaa. Voi taivas sentään. :D Harjoitellessa ennen kehää se malttoi paikoin mennä tosi hienosti, mutta ei enää kehässä. Tylsyyttä sellainen.  :)

Tässä Jonna Airaksisen ottama kuva, kun Omega esiintyy sievästi suu muikeana.
Olikohan muuten viidestoista kerta, kun tultiin kysymään, onko tää galgo? :)

 
















Ps.
Ellis voi mainiosti! 
Ruokahalu is back, keittiössä se pyörii kätisten jaloissa ja on aina ensimmäisenä kupilla odottamassa ruokaa. Me so happy. :)