Syksyn arkea

Nyt seuraa vähän sekalaista kertomusta ja kuvia sieltä ja täältä. Alkusyksystä käväistiin Salamajärven kansallispuistossa ja kierrettiin Iso Koirajärvi. Aika perusmaisemaa, eikä suuremmin nousua tai laskua. Mutta kiva ulkoilupäivä ja kodassa oli mukava pitää taukoa.

Oonasta oli mukava tepastaa penkkiä pitkin puolelta toiselle. :D

"Maailman tylsintä odottaa, kun makkaroita paistetaan.
Ne olisivat oikein hyviä kylmänäkin, t. Oona"

Note to myself: Lämpötilan ollessa +5C alkaa olla
greylle liian viileää olla paikallaan ilman manttelia.

Synkkä ja pimeä syys... Tai sitten ei.

Vaaleanpunainen hetki...

 

...ja hetkeä myöhemmin sininen hetki.

Fiksu koira tietää, että heikoille jäille ei mennä.
(Tämä oli pieni lätäkkö hiekkakuopalla,
"oikeiden" vesistöjen läheisyyteen emme uskaltaudu
alkusyksystä.)

Silmät selällään ja suupielet tiukkana: Nyt mennään täysiii!!! :D

Rakas ja ihana korvaeläimeni. ♥

Tytöt löysivät kepin. Omega riehui ja riekkui kepakon kanssa, ja jälleen Oona ryntäsi mukaan, sen täytyy olla kivaa. Nyt ehdin saamaan ihan kuvan, että afgaanilla on todistettavasti joskus ollut keppi suussa. Sekuntia myöhemmin se sylkäisi sen pois ja oli kovin ymmällään, miten tällaisen kanssa voi olla hauskaa?!? Siitähän tulee suuhun roskia!
...Omega ei suuremmin välitä. :)

Kepin kanssa riehumisesta seuraa yleensä The Hepuli. :)

Näistä kahdesta seuraavasta kuvasta näkee, että aina ei kumpikaan aja toistaan. Ei, vaan pääasia on että mennään lujaa, ohitellaan, kiihdytellään ja kikkaillaan! :D

(Ja vahingossakaan näitä hepuleita ei voinut ottaa rinteen toisella puolella, jossa aurinko paistoi täydeltä terältä...)