Isosisko opettaa...

...mutta pikkusisko ei vaan tajuu. :D

Oona tekee kyllä parhaansa, että voisi siirtää kaiken oppinsa, osaamisensa ja tietonsa eteenpäin, mutta Omegalla ei ole suurta (minkäänlaista?) mielenkiintoa moiseen. Ja ihan oikeasti Oona on vuoroin hämmästynyt ja välillä jopa ärsyyntynyt, kun pentu vain katsoo, että "aijaa", eikä tee elettäkään seuratakseen. Useita kertoja Oona on vuoroin katsonut pentua ja sitten minua, ja sitten syvästi huokaisten luovuttanut. :D

Viikko (vai oliko se kaksi?) sitten jäällä Oona yritti ensimmäisen kerran saada kakaraa mukaan siten, että muka-näki jotain vastakkaisella rannalla ja nykäisi juoksuun samalla haukkuen. Vilkuili taakseen, seuraahan se kakara, ja juoksi nykien. Omega juoksi perässä hetken matkaa, mutta kun Oona vain määrätietoisesti jatkoi eteenpäin, alkoi riepuista greynpentua jänskättää. Eihän Mammaa voi jättää ja näin kaukanakin ollaan. Ja juoksi minun vierelleni istumaan korvat pystyssä, jotta mitä se isosisko nyt meinaa. Oona pysähtyi ja yritti uutta nykäystä, muttakun ei. Varsin tympääntyneenä Oona raahusti takaisin (umpihankea, hah hah haa sille) ja kävi rannan puolelle makaamaan, eikä hetkeen huomioinut Omegan leikkiinkutsupyyntöjä, vaan hyvin loukkaantuneena katseli ihan toiseen suuntaan. :D

Oppitunti ruuan varastamisesta myös epäonnistui lähes täydellisesti. Olin makkarin puolella muuttolaatikoita pakkaamassa ja pöydälle unohtunut leipäpussi laitettiin jakoon. (Vaikka Oona on ahne, niin reilupeli se olla pitää!) Oona sen oli ottanut alas, ei epäilystäkään, koska en ole nähnyt ikinä Omegaa kahdella jalalla esim. pöytää vasten, vaikka hyvin ylettäisikin jo. Mutta homma meni puihin siinä vaiheessa, kun Omega juoksi leipäpala suussa makkariin: "Mamma katso minulla on ihana leipä, otatko sinäkin, voi miten hyvää leipää, mumsk mumsk, keittiössä on lisää, mumsk mumsk."
Oonan ilme keittiössä oli hiukan kypsä, kun menin pelastamaan loppuja leipiä.
Ja Omega hyppi riemuissaan vieressä: "Mammakin tuli syömään, eikös ole ihanaa!" :D

Myös kaappien tarkistuksen opettelussa on hieman hiomista. Oona avaa ovet ja laatikot ja kakara istuu vieressä, vähän niska körmyssä tarkasti seuraten. Oona nuuskii laatikoita ja näyttää pennulle, tästä nyt sitten vaan. Ja Omega istuu paikallaan, niska vähän körmyssä ja katsoo: "Niin mitä että?"

Siinä, kun minulla afgaanit (vai pitäisikö kuitenkin sanoa afgaaninarttuni...Edi oli hyvin paljon suoraviivaisempi tapaus) ovat huomanneet jotain, ovat näytelleet täysin tietämätöntä ja samalla kehittäneet toimintastrategiaa, kun Mamma poistuu huoneesta, toimineet ja taas näytelleet täysin tietämäntöntä asiasta, tämä pikkuinen grey joko tekee tai on tekemättä.

Siinä kun Oona jää kiinni jostain kielletystä, niin se nöksähtää ja menee makkariin mököttämään ("kun en ikinä mitään hyvää saa syödä tarpeeksi"). Omega katsoo, että ahas, tätä en saanut, mitäs sitten tehtäis. Tosin rakas Eppuseni oli tällainen, ettei voi ihan laittaa vastakkainasettelua afgaani-grey. Juurikin tuossa ruuan varastelussakin oli yleensä niin, että Oona söi piilossaan, minkä kerkesi ja Edi toi esim. juuri leipäpalan minulle, jotta "olisitko ystävällinen ja pitelet tätä leipää". ♥

Näiden vuorovaikutusta on hirmuisen mielenkiintoista seurata ja ihan oikeasti tekisi mieli virittää joskus webbikamera, jotta näkisi, mitä täällä touhutaan silloin kun en ole paikalla.