Mikä kevät?

Kaksi viikkoa sitten hehkutin kevään odotuksesta. Sitten onkin kärsitty kovaa pakkasjaksoa lähes vain sohvalla makoillessa. :/ Pidän pakkasrajana -15 astetta irtiulkoilussa. Täytyy myöntää, että toissaviikolla vähän joustettiin ja ulkoiltiin pienet rupeamat lähes -20 asteen pakkasessa... Ei kannata kokeilla, Omega alkoi vähän köhiä. Onneksi selvittiin ilmeisesti pienellä kurkun ärtymisellä, koska heti päivän levon jälkeen köhinät jäi. Mutta oiva muistutus pakkasrajasta! Etenkään Omegalle ei riitä lämmin pukeutuminen, kun kita levällään juostaan miljoonaa menemään...

Tänään on puolestaan asteet olleet nollassa ja nyt koirat nukkuvat reporankana sohvan nurkassa.
Josko se kevät kohta..?

Selailin tämän vuoden näyttelyjen sivuja ja Muuramen ryhmänäyttelyn (3/10) sivuilla oli kiva ylläri:
http://muuramenkoiranayttely.com/index.php
Kuva on parin vuoden takaisesta mätsäristä.
Noonanen on kuvassa aika ♥

Kevään odotusta!

Tänään meillä alkoi virallisesti kevään odotus. Ihanaa auringonpaistetta koko päivä, tosin hieman liian kylmää vielä minulle. Etenkin kameran kanssa liikkuessa näpit ovat lujilla. Mutta jotain maagista energiaa tuo valo antaa ja nautittiin tämänpäiväisestä ulkoilusta todella. Pakkasta oli -15, mutta auringonpaisteessa tuli välillä jopa lämmin. Omegakin kävi välillä hankeen makaamaan ja viilentämään itseään. :D Tietysti se veri kiersi allekirjoittaneella muutenkin: koiran umpihankitreenauksessa on vähän uhrauduttava itsekin...













Vauhtia riitti nuorella neidillä tälläkin kertaa. Koko puolitoistatuntinen meni kirjaimellisesti kiitämällä, mikä ei ollut ihan peace of cake lumen ja mäkien vuoksi.



























Likalla on kyllä erinomainen juoksumotivaatio ja työmoraali, mikä on minun onneni. Oona kun ei ole paras juoksuttaja (minä uskon vakaasti, että Oonaa ei huvita juosta niin paljon nopeamman kanssa), joten hienoa omistaa grey, joka ei välitä asiasta suuremmin, vaan jalat vie yksinäänkin.
Omega antaa itsekseenkin juostessaan välillä kaikkensa, mikä välittynee kuvista.






























Vaan toki se Noonanenkin rallatteli! Ensin sanoi pontevan VÖH! ja sitten lumi pöllysi.











Yhtäkkiä Oonaa ei näkynyt missään. Huhuilin ja katselin ympärilleni. Minne ihmeeseen se on voinut hävitä aakeella hiekkakuoppa-alueella?
Mutta Noonanen oli löytänyt ihanaisen kuopan ja makoili siellä. :D Yhtäkkiä sen pää vain nousi ja se katsoi paheksuvasti, mitä mä mölisen. Ja se makoili siellä pitkän aikaa kovin tyytyväisen oloisena ja lipoi penkalta lunta. Nämä ovat sellaisia Oonan juttuja, joita en oikeastaan enää edes yritä ymmärtää. :) Tässäkin lähinnä tuumasin: "Aha, Oona haluaa maata lumikiepissä".













Meanwhile...





































"Olkaas siinä penkalla vierekkäin, niin Mamma ottaa kauniin talvikuvan!"
Joopa...
Oonakin katsoo, että mitä se pikkusisko taas...














Tässä hetkeä aiemmin otettu kuva:















Liekö Omega oppinut tämän grey-ystävältään Hukalta, joka on ihan mieletön lumessasukeltaja. :D

Mutta muutama kivakin, kun antaa kameran vain sarjana räiskätä.


























Mun lemppareitani on tuo taivas taustana, mutta jotain kivaa on tässä lumimaisemassakin:

















Jälleen muistutan, että kuvia klikkaamalla näet sen suurempana. :)