Heh, bongasin otsikon sanat toisaalta mainintana greyhoundin yhteydessä ja nappasin tänne. Outo huumorintaju? Mutta mun mielestä hauskasti keksitty. :D
Mutta meillä on Omega sairaslomalla. Viikko sitten aiheutettiin pahennusta, kun iltalenkillä koirat lähtivät ns. käsistä rusakon perään ja juoksentelivat pari minuuttia siellä täällä. Lopulta sain Omegan kiinni, kun se jäi kiertämään kuormalavaa, minkä alle rusakko kerkesi ja sitten etsittiin vielä hetki Oonaa. Aluksi näytti siltä, että selvittiin säikähdyksellä ja muutamalla pintanaarmulla. Puhdistin ja sidoin greyllä kolme jalkaa, joista tuli verta enemmän ja vähemmän. Seuraavana aamuna etujalka oli mallia molossin kinttu ja koira varasi painoa vain hieman kynnenkärjelle, joten eläinlääkärireissu siitä kuitenkin tuli.
Omega rauhoitettiin, syvempää reikää huuhdeltiin pohjia myöten, ajeltiin karvoja sieltä täältä ja puhdisteltiin haavoja. Onnea mukana sikäli, että vain yksi vähän pahempi reikä ja sekin vain vajaan sentin syvyinen, eikä jänteet tai luut olleet suurella todennäköisyydellä olleet saaneet osumaa.
Viikon verran äksidentistä ja uskalsin vähän päästää Omegaa irti. Pienellä aukiolla se teki perä matalalla käännöksiä ja kiihdytyksiä, hauskaa oli! Haavat kestivät ja koira vaikutti vetreältä.
Eilen illalla lähdettiin (ihanassa viileydessä helteiden jälkeen!) lenkille ja päästin koirat irti. Jälleen: about kaksi minuuttia, kun koirat alkoivat tehdä nenä maassa nopeaa siksakkausta ja sitten mentiin taas. Minulle tuli NIIN epätoivoinen olo, että olin pudota polvilleni. Ei taas. Ei nyt. Mutta ei kun koirien perään. Aikani etsittyäni näin mäeltä alhaalla sinne tänne sinkoilevan greyn, joka tuli kutsuttaessa heti luokse, kieli maassa roikkuen. Ja jalat verillä. Silmät kiinni taisin sihistä ***tu ****le *****naa. Äkkivilkaisulta "vain" vanhat naarmut auki. Ja Oonaa etsimään. Viimein bongasin Oonan, joka raahusti takaisin autoa kohti, hyvinjuosseen näköisenä sekin. Turkista näki, että oli menty lätäköstä, murakosta, lupiinipellosta...
Afgaanilla kynnet ja tassut ehjänä, eikä sormiin tullut punaista väriä. Ehkä siis ok. Viimeviikkoisesta tiesin, että aamulla olisi taas kankeaa porukkaa ja jokainen lihas jumissa. Oonakin jätti syvät ja pitkät venyttelyt tekemättä, kun taisi koskea joka paikkaan.
Rusakoita on tänä vuonna enemmän kuin koskaan, ainakin minusta tuntuu siltä. Niitä näkee joka paikassa, kellon ajalla ei ole väliä. Molemmat koirat ottavat nyt jäljestä citypupuja ylös ja mä olen asian kanssa kohta ihan helisemässä. Missäs juoksutat ja treenaat, kun pitkäkorvia on joka puolella?!
Suihkuttelusta ja venyttelystä, Betadinesta ja Vetramilistä. Niistä on greyhoundin kesät tehty.
Mutta meillä on Omega sairaslomalla. Viikko sitten aiheutettiin pahennusta, kun iltalenkillä koirat lähtivät ns. käsistä rusakon perään ja juoksentelivat pari minuuttia siellä täällä. Lopulta sain Omegan kiinni, kun se jäi kiertämään kuormalavaa, minkä alle rusakko kerkesi ja sitten etsittiin vielä hetki Oonaa. Aluksi näytti siltä, että selvittiin säikähdyksellä ja muutamalla pintanaarmulla. Puhdistin ja sidoin greyllä kolme jalkaa, joista tuli verta enemmän ja vähemmän. Seuraavana aamuna etujalka oli mallia molossin kinttu ja koira varasi painoa vain hieman kynnenkärjelle, joten eläinlääkärireissu siitä kuitenkin tuli.
Omega rauhoitettiin, syvempää reikää huuhdeltiin pohjia myöten, ajeltiin karvoja sieltä täältä ja puhdisteltiin haavoja. Onnea mukana sikäli, että vain yksi vähän pahempi reikä ja sekin vain vajaan sentin syvyinen, eikä jänteet tai luut olleet suurella todennäköisyydellä olleet saaneet osumaa.
Viikon verran äksidentistä ja uskalsin vähän päästää Omegaa irti. Pienellä aukiolla se teki perä matalalla käännöksiä ja kiihdytyksiä, hauskaa oli! Haavat kestivät ja koira vaikutti vetreältä.
Eilen illalla lähdettiin (ihanassa viileydessä helteiden jälkeen!) lenkille ja päästin koirat irti. Jälleen: about kaksi minuuttia, kun koirat alkoivat tehdä nenä maassa nopeaa siksakkausta ja sitten mentiin taas. Minulle tuli NIIN epätoivoinen olo, että olin pudota polvilleni. Ei taas. Ei nyt. Mutta ei kun koirien perään. Aikani etsittyäni näin mäeltä alhaalla sinne tänne sinkoilevan greyn, joka tuli kutsuttaessa heti luokse, kieli maassa roikkuen. Ja jalat verillä. Silmät kiinni taisin sihistä ***tu ****le *****naa. Äkkivilkaisulta "vain" vanhat naarmut auki. Ja Oonaa etsimään. Viimein bongasin Oonan, joka raahusti takaisin autoa kohti, hyvinjuosseen näköisenä sekin. Turkista näki, että oli menty lätäköstä, murakosta, lupiinipellosta...
Afgaanilla kynnet ja tassut ehjänä, eikä sormiin tullut punaista väriä. Ehkä siis ok. Viimeviikkoisesta tiesin, että aamulla olisi taas kankeaa porukkaa ja jokainen lihas jumissa. Oonakin jätti syvät ja pitkät venyttelyt tekemättä, kun taisi koskea joka paikkaan.
Rusakoita on tänä vuonna enemmän kuin koskaan, ainakin minusta tuntuu siltä. Niitä näkee joka paikassa, kellon ajalla ei ole väliä. Molemmat koirat ottavat nyt jäljestä citypupuja ylös ja mä olen asian kanssa kohta ihan helisemässä. Missäs juoksutat ja treenaat, kun pitkäkorvia on joka puolella?!
Suihkuttelusta ja venyttelystä, Betadinesta ja Vetramilistä. Niistä on greyhoundin kesät tehty.
