Unna, Rotunsa Paras

We have best of breed winner in da house!

Olipahan näyttelypäivä. :)
Tuomarina Harry Tast, ja vähän kieltämättä jännitti mennä herran kehään, koska eri-automaatti hän ei lukemani mukaan ole. Edellisenä viikonloppuna oli jättänyt mm. salukinartut ilman sertejä ja PN-sijoituksia.

Ihan aluksi hän sanoi, että älä venytä niitä takajalkoja noin taakse, pilaat koiran selkälinjan. :D 
Toisessa vaiheessa Unna istahti alas, johon tuomari totesi, että anna tytön istua, hampaitahan tässä vain katsotaan. :)

Mutta sen jälkeen Unna alkoi kulkea kuin ajatus. Se esitti parhaat liikkeensä ikinä ja muutoinkin esiintyminen oli varmaa ja kaunista. Ruusunpunaiset lasit, mitkä ne ovat? ;)
Oli ihan kiva tunne kuulla arvostelu ja huomata tuomarin tykkäävän koirasta. Kun sihteeri alkoi kysellä palkintonauhoja, ja tuomari sanoo, että kyllähän me tälle eri ja sa annetaan... (Siinä vaiheessa PN-sijoitus varmistui.)

PN-kisaan selvisi lopulta vain kaksi narttua, uroksia ei ollut skabaamassa. Se fiilis, kun tuomari totesi, että tämähän on myös sitten ROP-kilpailu...ja ojensi koko setin meille.
Hitto mua ärsyttää olla sellainen itkupilli, koska ihan joutui taistella kyyneliä vastaan, oli aika huikee fiilis. Eka serti ropin kera.
Juu, oli vähän koiria, mutta se ei tässä vaiheessa vähennä mun iloa yhtään. :)

Trallallaa, tanssahdellen kehän laidalle. Unohtui kuvat tuomarin kanssa sun muuta, mutta pitänee lavastaa posetuskuva vähän myöhemmin palkintojen kanssa. 

Ja mikä parasta, velipoika teki saman samana päivänä toisaalla Suomessa. Ja kaksi muuta sisarusta ottivat taas askeleen lähemmäs ratakirjojen saamista läpäisemällä ryhmäkokeet. Vautsi vau. :)

Ai niin, ryhmäkilpailussakin tietysti oltiin! Vaikka siellä käytiin vain pyörähtämässä esittelyn verran, oli se aika hieno tunne. Siellä se oli, mun Unna, muiden näyttelyn parhaiden vinttikoirien kanssa rivissä. 

Luonnossa haahuilemassa

Vapaapäivälle sattui erinomaisen hieno ja aurinkoinen ilma. Lämpöä tuntui yks kaks olevan vähän liikaakin (+19C), mutta en valita! Pieni tuuli kävi välillä, joten mikäs siinä oli reippaillessa.

Alkumatkasta oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Siinä vaiheessa, kun pitkospuillakin sudittiin märillä tassuilla miljoonaa, kerrattiin, mitä tarkoittaa tilannenopeus. 

Vähän pulssia tasaamassa ja ihailemassa maisemaa.

Omega miettii, mennäkö yli. Unna miettii, mahtuisko ali. 














Oonakaan ei käyttänyt ns. portaita, vaan kepeästi leiskautti yli. Vaan meinasi nyt olla mummokoiralle vähän liian raskas lenkki, loppumatkasta meinasi nuupahtaa ihan. :/ Yhtä puunrunkoa ylittäessään hyppy epäonnistui kurjasti ja Oona-parka jäi ihan jumiin, kun takaosa ei seurannutkaan. Vaan Oonamaiseen tapaan se vain vähän puhisi ja keikautti itsensä yli, ja jatkoi matkaa. 














Harmittavasti kuviin ei saa vangittua maaston korkeuseroja. Mutta korkeella oltiin!

Afgaaneilla ei taas päätä pakottanut keikkua ihan reunalla. Tuosta on pystysuora pudotus kymmeniä metrejä alaspäin. Alhaalla olevat männyt näyttävät taimilta, vaikka ovat ihan isoja puita.

Paikoitellen polku kulki ihan jyrkänteen reunamaa. Huuh! Minusta se oli jännittävää, valitsin askeleeni aika tarkkaan. 

Me käytiin ihan tuolla ylhäällä. :)

Nousu pisti vähän puhaltamaan, mutta alaspäin oli vieläkin vaikeampaa. Allekirjoittaneella ei ole kummoinen kunto, joten kun lähdettiin tulemaan takaisin alas, niin jalkoja meinasi vetää maitohapoille. Plus tietysti lisäksi taiteilu kolmen remmissä olevan koiran kanssa. Plus hyvin kivikkoinen ja kapea polku. Plus kaatuneita puunrunkoja siellä täällä. Siltikin sitä meni vain hymyssä suin: "Vitsit, miten mahtavaa lihas- ja koordinaatiotreeniä meille kaikille!"

Vihdoin alhaalla! Koirat saivat halunsa mukaan nauttia vesikulauksen rannalta, tai vedessä lutraten, tietystikin. 

Yleensä marssijärjestys on tämä. Omega kulkee mun takana, ihan jo siitäkin syystä, että muutoin ei riittäisi remmeissä mitta ja olisivat koko ajan solmussa. (Mä v i h a a n remmilenkkeilyä.... :P )

Oona oli sitä mieltä, ettei lähdetäkään vielä autoa kohti vievälle polulle, koska laavulla sadan metrin päässä paistetaan makkaraa! :D Keskusteltiin tästä tovi, lopulta koira tuli oikealle polulle lihapullan imussa. 

Melkein perillä, vielä viimeinen virkistäytyminen. 

Sports Tracker näytti kahdeksaa kilometriä ja muutaman reippaan nousun. Tokikin etenemistahti oli leppoisa, sillä haahuilu kameran kanssa kuuluu aina ohjelmaan. Vaan olipa rentouttava reissu, jälleen. :)

Mannekiini Maikke

Olipa kiva huomata, että Omega oli päässyt mainosmannekiiniksi TSGK:n kisajulisteeseen. :) TSGK on ollut meidän edustamamme kerho ja Tampereen rata se meidän kotirata.

(klikkaa kuva auki, jostain syystä siitä näkyy vain puolet...)

Tuli vähän haikea olo. Samanlainen oli silloin, kun kotiin ilmestyi jokunen aika sitten kilpailukalenteri ja totesin, ettei Omegan kanssa enää.

Aktiivinen kisaura jäi harmittavan lyhyeksi, sillä ekan kauden sotki pienet loukkaantumiset (muistaakseni syksylle saatiin kisa tai kaksi), seuraava kausi päästiin harrastamaan täydellä teholla, sitten viime kausi taas loppui parin kisan jälkeen, kun kiima alkoi. Ja samoinhan tänä vuonna myös kiima alkoi nyt keväällä. 

Tällä kaudella ei oikeastaan ollutkaan enää tarkoitus juosta kilpaa. Ei vain riitä vapaat viikonloput, aika ja raha kilpailuttaa molempien liittojen kisoissa. (Tähän tietoon mä elän vielä siinä haavemaailmassa, että Unnan kanssa aloitetaan ura piakkoin.) Mutta siltikin... voih. Varovasti arvioiden luulen, etten afgaania kilpailuttaessa pääse siihen samaan addrenaliinin täyttämään olotilaan, mikä on sillä hetkellä, kun kopitat omaa greytäsi...

Yritän keksiä, millä sanoilla kuvailisin sitä tunnetta, kun greylähtö juoksee siitä edestäsi. Samaan aikaan äärettömän kevyen näköistä, mutta jokaisella laukalla kuulee ja tuntee sen valtavan voiman, minkä avulla parhaimmat menevät 80 km/h vauhtia, minun pieni Maikkenikin reilua seitsemää kymppiä.
Maagista. Mahtavaa. Liikuttavaa. Hengästyttävää.

Jos ette ole ikinä käyneet katsomassa, niin Kaupissa on tänä vuonna neljät kisat. Tehkää viikonloppureissu Tampesteriin ja todetkaa itse, kannattaa. :)