We have best of breed winner in da house!
Olipahan näyttelypäivä. :)
Tuomarina Harry Tast, ja vähän kieltämättä jännitti mennä herran kehään, koska eri-automaatti hän ei lukemani mukaan ole. Edellisenä viikonloppuna oli jättänyt mm. salukinartut ilman sertejä ja PN-sijoituksia.
Ihan aluksi hän sanoi, että älä venytä niitä takajalkoja noin taakse, pilaat koiran selkälinjan. :D
Toisessa vaiheessa Unna istahti alas, johon tuomari totesi, että anna tytön istua, hampaitahan tässä vain katsotaan. :)
Mutta sen jälkeen Unna alkoi kulkea kuin ajatus. Se esitti parhaat liikkeensä ikinä ja muutoinkin esiintyminen oli varmaa ja kaunista. Ruusunpunaiset lasit, mitkä ne ovat? ;)
Oli ihan kiva tunne kuulla arvostelu ja huomata tuomarin tykkäävän koirasta. Kun sihteeri alkoi kysellä palkintonauhoja, ja tuomari sanoo, että kyllähän me tälle eri ja sa annetaan... (Siinä vaiheessa PN-sijoitus varmistui.)
PN-kisaan selvisi lopulta vain kaksi narttua, uroksia ei ollut skabaamassa. Se fiilis, kun tuomari totesi, että tämähän on myös sitten ROP-kilpailu...ja ojensi koko setin meille.
Hitto mua ärsyttää olla sellainen itkupilli, koska ihan joutui taistella kyyneliä vastaan, oli aika huikee fiilis. Eka serti ropin kera.
Juu, oli vähän koiria, mutta se ei tässä vaiheessa vähennä mun iloa yhtään. :)
Trallallaa, tanssahdellen kehän laidalle. Unohtui kuvat tuomarin kanssa sun muuta, mutta pitänee lavastaa posetuskuva vähän myöhemmin palkintojen kanssa.
Ja mikä parasta, velipoika teki saman samana päivänä toisaalla Suomessa. Ja kaksi muuta sisarusta ottivat taas askeleen lähemmäs ratakirjojen saamista läpäisemällä ryhmäkokeet. Vautsi vau. :)
Ai niin, ryhmäkilpailussakin tietysti oltiin! Vaikka siellä käytiin vain pyörähtämässä esittelyn verran, oli se aika hieno tunne. Siellä se oli, mun Unna, muiden näyttelyn parhaiden vinttikoirien kanssa rivissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti