Mannekiini Maikke

Olipa kiva huomata, että Omega oli päässyt mainosmannekiiniksi TSGK:n kisajulisteeseen. :) TSGK on ollut meidän edustamamme kerho ja Tampereen rata se meidän kotirata.

(klikkaa kuva auki, jostain syystä siitä näkyy vain puolet...)

Tuli vähän haikea olo. Samanlainen oli silloin, kun kotiin ilmestyi jokunen aika sitten kilpailukalenteri ja totesin, ettei Omegan kanssa enää.

Aktiivinen kisaura jäi harmittavan lyhyeksi, sillä ekan kauden sotki pienet loukkaantumiset (muistaakseni syksylle saatiin kisa tai kaksi), seuraava kausi päästiin harrastamaan täydellä teholla, sitten viime kausi taas loppui parin kisan jälkeen, kun kiima alkoi. Ja samoinhan tänä vuonna myös kiima alkoi nyt keväällä. 

Tällä kaudella ei oikeastaan ollutkaan enää tarkoitus juosta kilpaa. Ei vain riitä vapaat viikonloput, aika ja raha kilpailuttaa molempien liittojen kisoissa. (Tähän tietoon mä elän vielä siinä haavemaailmassa, että Unnan kanssa aloitetaan ura piakkoin.) Mutta siltikin... voih. Varovasti arvioiden luulen, etten afgaania kilpailuttaessa pääse siihen samaan addrenaliinin täyttämään olotilaan, mikä on sillä hetkellä, kun kopitat omaa greytäsi...

Yritän keksiä, millä sanoilla kuvailisin sitä tunnetta, kun greylähtö juoksee siitä edestäsi. Samaan aikaan äärettömän kevyen näköistä, mutta jokaisella laukalla kuulee ja tuntee sen valtavan voiman, minkä avulla parhaimmat menevät 80 km/h vauhtia, minun pieni Maikkenikin reilua seitsemää kymppiä.
Maagista. Mahtavaa. Liikuttavaa. Hengästyttävää.

Jos ette ole ikinä käyneet katsomassa, niin Kaupissa on tänä vuonna neljät kisat. Tehkää viikonloppureissu Tampesteriin ja todetkaa itse, kannattaa. :)