No miten meni?
Erittäin vaihtelevasti. Näyttelyistä voi mainita Kokkolan ryhmiksen, jossa Unna oli hienosti VSP ja pokkasi toisen sertinsä.
Oli kyllä tekemistä, että sain heräteltyä tytön kehään. Unnan tapaan kaikki oli taas on tai off. Kanssakilpailijakin kysyi kehän jälkeen, että mitä ihmettä tapahtui, sehän on kuin eri koira!
Noh, me metsästettiin kentällä pyörineitä västäräkkejä, mistä Unna innostui ja kehään saavuttiin askel keveenä! :D
Vaikka viime kauden jälkeen olin haudannut ajatukset juoksukilpailuista, niin vähän me saatiin uutta kipinää, minä ja koira. Kävimme parit harkat huviksemme Tampereen radalla, jossa Unnalla oli ihan eri otteet, kuin viime vuonna. Kuvaavaa on, että lyhyellä matkalla Unna jälleen paransi aikaansa about 25 sekuntiin, vaikka veräjän auetessa oli kopissa väärinpäin. Hirvee ryske, pauke ja pari kiljahdusta, mutta sieltä se kampesi itsensä matkaan ja juoksi kierroksen tasaisen varmalla otteella. Ei mitään himmailuja suoralla, kuten viime vuonna. Treenejä vetäneeltä grey-porukalta tuli kolmesta eri suunnasta kommenttia, että olipa hieno juoksu! (Ei meitä vaan viime vuonna kehuttu. :D )
Tässä Johanna Kuoson ottama ihana kuva, on muuten tunnetta täynnä!
Katsokaa tuota ilmettä!
Siitä se ajatus sitten lähti.
Rataharkkoihin ajelimme eräs ilta Hyvinkäälle, missä saatiin plakkariin soolo jälleen uudella enkalla 24.47 Unnalle ennestään tuntemattomalla radalla. Samalla kerralla juoksi sitten vielä ryhmän, jonka klaarasi kirkkaasti, vaikka lähdössä oli hässäkkää, kun ulkoa startannut koira halusi sisälle, ja sisää startannut koira ulos. Ja Unna-parka siellä välissä. Hieno jarrutus, loikka kamun yli kiskolle ja matka jatkui. Aika 24.65.
Viimeinen ryhmäkoe ei sitten onnistunut, kun Tampereella todettiin, että rata on ihan velliä johtuen päivän vesisateesta ja treenit peruttiin.
Noh, ensi kevääseen!
Maastokausi, kaikki kolme kisaa, olivat melko vaihtelevia. Kouvolan maastoista sija 2, vain kaksi pistettä sertistä! Uh!
Ihan en ollut samaa mieltä nyt tuomariston kanssa, koska mielestäni Unna juoksi teknisesti paremman suorituksen, mitä alkuerissä. Mutta arvostelulaji, minkäs teet. Hienot juoksut anyway.
Helsingin kv maastoissa Unna lähti finaaliin kolmannelta sijalta, jälleen hyvin pistein. Finaalissa juoksuseura oli varsin nopeaa, joten Unnalla oli täysi työ lähinnä pysyä perässä. Mutta sieltä se tuli, Unnan ensimmäinen maastoserti! Onneksi sain kuulla pisteet autolle, missä sain rauhassa vollottaa hetken, eikä sitten kaiken kansan edessä palkintojen jaossa. Oli mulle ihan älysuuri juttu. :)
Myös Ushna-sisko pokkasi ekan sertinsä, Zahirille sert ja urosten voitto Cacilin ja HVK:n mestaruuden kera. Aika makeeta!
Kauden päätöskilpailu oli Hailuodossa, jossa olin nyt ekaa kertaa oman koiran kanssa. Onhan se kisapaikkana vain erikoinen ja hieno!
Hailuodon kaikki kuvat on ottanut Kirsi Nousiainen, kiitos paljon!
Alkuerien jälkeen Unna sijalla 2/12, hienoilla pisteillä 250, vain pisteen päässä johtavasta koirasta.(4. parhaat pisteet kaikki päivän osallistujat mukaanlukien ;) ) Oli muuten ihan mahtava ae-juoksu, vaikka itse sanonkin. Se reagoi vieheen jokaiseen liikkeeseen ja tassut iskivät tulta, kun se kääntyili tiukasti perään. Ja piru vie, että se tikkasi nopeaa laukkaa loppuun asti.
Finaaleissa, kuten etukäteen vähän pelkäsinkin, Unna siirtyi seuraamaan vieheen sijasta nopeampaa kisakamuaan ja pisteet olivat sitten sen mukaiset...
Mutta jos siitäkin jotain positiivista, niin finaalissakin meni täysiä ihan loppuun asti. Ei jäänyt vauhtiosuuksilla niin paljoa johtajakoirasta, mitä etukäteen pelkäsin. Ja onhan se kunnia-asia, ettei koiran kunto lopu kesken, edes tuolla upottavalla hiekalla. Häpeäisin silmät päästäni, jos koira hyytyisi kesken matkan...
Niin, eikä se karannut missään vaiheessa mereen läträämään. :D
Vähän harmittaa, ettei Unnasta ollut ihan loppuun asti vastusta, mutta kyllä se nyt on osoittanut, että se osaa juosta ja osaa juosta hyvin. Halutessaan. :P
Mutta Uuki Buugi teki parhaansa! Rakas, hyväntahtoinen hölmö. :)
Nähtäväksi jää, osallistutaanko enää maastoskaboihin. Ensi vuonna saattanee kisakentillä olla enemmänkin nopeampikinttuisempia kavereita, ja kuten se nyt on nähty, niin ehkä se ei silloin ole ihan Unnan paikka startata... Tuumataan talvi ja katsotaan, fiiliksen mukaan.
Muita kuulumisia.
Veronica Peronica, meidän Käkätin, täytti 18 vuotta!
Käkätin-lempinimi tulee siitä, kun joskus jutellessaan se ei suinkaan sano miu tai mau, vaan kä-kä-kä-kä. :D
Pidettiin juhlat ja Veronica sai vierailta lahjaksi palloa, lelua, napuroita, herkkua ja vaikka mitä!
Nukkuu paljon, mutta hereillä ollessaan on virkeä ja ruokahalu on erinomainen.
Lähes kuuro. Nauratti yks päivä, kun makkarin uuni pöläytti vähän savua sisälle ja palovaroitin alkoi piipata. Kaikki muut olivat silmät selällään hirveästä metelistä, mutta Veronica kehräsi sohvalla silmät kiinni. :D
Oonalla puolestaan todettiin kuukausi sitten nisäkasvaimia. Rtg-kuvat todettiin lopulta puhtaiksi. Otettiin nimittäin kontrollikuvat kuukauden kulutta ensimmäisistä, nämä lähtivät vielä radiologille katsottavaksi. Mutta vanhan koiran muutoksia ovat, ei metastaaseihin viittaavaa. Huh! Operaatio on ensi viikolla. Sterkataan samalla. Kyllä jännittää ja kyllä pelottaa, mutta eiköhän se tästä.
Oona on varsin pirteä, en osaa sanoa, että ikäisekseen, koska on mun vanhimmaksi elänyt koira nyt. Mutta lenkeillä höpsöttelee edelleen hetken nuorison kanssa ja muutenkin on aina mukana menossa. :)
