Ja joka sanoo, että se on pukeutumiskysymys, tulen ja syötän noi mun huopikkaat!
Kyllä siellä Micheliniksi pukeutumalla pärjää, mutta koirien kanssa on kierrettävä korttelilenkkiä. Syynä ei ole niiden kylmänarkuus, vaan irtipidolle on pidettävä pakkasrajaa, ettei tule ongelmia. Grey vetää täysillä paahtaessaan litroja pakkasilmaa sisäänsä joka henkäyksellä, ei terveellistä. Ja mä en jaksa noita remmilenkkejä, ne on ääritylsiä ja puuduttavia.
Noh, Unskihan on sairaslomalla vielä joka tapauksessa.
Mutta mulle alkais riittämään, eikö se kevät voisi kohta jo tulla? :)
En tykkää kuvata sisällä, koska yleensä tarvitsee salaman avustusta. Hankintalistalla olisi asiallinen salamalaite kameraan, mutta mikä vuosi se tapahtuu, jää nähtäväksi. Siihen asti näitä kiilusilmäkuvia. :P
Tässä on oikein hyvä istua, ilmoittaa Omega.
Koiralauma yhes koos.
Viikolla sattui sikäli merkkipaalutapahtuma, että mua oli herättämässä tällä kokoonpanolla porukka ensimmäistä kertaa. Siis koko porukka. Mun 80 senttisessä sängyssä oli mun herätessä kolme koiraa ja kissa. Toiset kaksi kissaa hyrisivät hyvää huomenta yöpöydällä istuen. :D
Ei ihme, että joskus herätessä on ranka kipee.
Saas nähdä, miten kauan Omega sallii nämä päällänsä nujuamiset. Oonakin sallii nämä jutut vielä, mutta esim. Omegan kohdalla sanoi päättäväisen kieltonsa, kun Ome alkoi olla aikuinen. Vai johtuiko siitä, että greyllä on varsin terävät kyynärpäät ja paine tassun alla on jäätävä, kun se minunkin päälleni joskus vahingossa tallaa?
Mutta siihen asti...
"Buu-klubben, lal-lal-laa."
Unski tykkää tuon ohjelman tunnarista yli kaiken ja aina istuu telkkarin äärelle, jos ohjelma alkaa. Keikistelee päätään ja on ylisöpö. :D
(Ja hyvänen aika se on sievä tässä muutenkin! Noi silmät! ♥)
Sitten niitä ulkoilukuvia!
Jos jotain hyvää näissä pakkasissa, niin aurinko!
"Ei, en katso kameraan, vaikka pyydät. Nuuskuttelen nyt vain tätä heinää viisi minuuttia."
"Ei, en katso kameraan, vaikka pyydät. Tuijotan kaukaisuuteen viisi minuuttia." XD
Oonan kuvaaminen on välillä raastavaa. :D Siinä kun Omega vaihtaa asentoa joka sekunti, kuin America´s Next Top Model, Oona on samanlainen kuvattava kuin emäntänsäkin.
Teknisesti järkyttävä kuva, mutta kuvaa sitä riemua, kun viimein vapaus koittaa ja pääsee hyrrää pyörittämään! :D Jotenkin tuntui, että Omega riemastui vielä enemmän, kun oli viitta ja kaikee (mantteli, joka lepatti) ja kyllä oli tyylikästä menoa viimesen päälle. :D
Unski Punski joutui vielä kulkea remmissä. Jalka on kestänyt hyvin kulkea jo vähän pidempääkin matkaa. Mutta olihan se tylsää katsella, kun O-tytöt riekkuivat ja pieni joutui vain sivusta seurata.
"Pieni." Enää se ei mahdu kävelemään suorin jaloin Omegan alta, vaan vähän joutuu niiata. :D
Aamuaurinko alkoi nousta ja olihan se vain kaunista.
Tästä kuvasta tykkään tosi paljon.
Sairaslomailu on mennyt ihmeen tuskattomasti sikäli, että iltavillejä lukuunottamatta Unna on malttanut olla suht rauhassa. Yllättäin vaikeinta oli se, että Oonaa oli kiellettävä toistuvasti ja joka kerta, että se ei voi nyt mennä palluttelemaan pentua. :D
...nyt kun lupa on vähän nujuta, niin kyllä on hauskaa, molemmilla. :)
Ja vielä takapihalta kuva.
Vielä hetki sitten Unna sujahti tuosta portista läpi, siksi kaikenmaailman viritykset siinä edessä. (Kyllä se vieläkin yrittää, mutta ei mahdu enää. Jää vain vähän jumiin koko koira, siksi vieläkin noi esteet...) Kohta lienee sitten koko systeemi nurin, kun Unna tykkää nojailla aitaan ja seurata reteenä maailman menoa. Ja jos merkit paikkansa pitävät, niin kevääseen mennessä menee sitten jo yli... :P
