Maailman Mainioin Maikke

Onkohan ikinä jännittänyt näin paljoa, kuin nyt kuluneen viikon aikana, ja eritoten tänään?
Omega starttasi ensikilpaansa Hyvinkäällä ja olihan siinä tunnetila jos toinenkin valloillaan. 
5 minuuttia ennen starttia en ollut varma, kumpi tärisee enemmän: minä vai Omega.

Alkuviikosta tuli jo käsiohjelma, joten tiedossa oli että päästiin varamatkan varamatkalle, eli 480m kahden uroksen seurassa. Omega saisi tehdä parasta suoritustaan, jos meinattaisiin pärjätä, eli suurin odotuksin ei lähdetty. Eniten jännitti, pelotti, kauhistutti ja hirvitti, oli se miten pieni narttu pärjäisi kaarteissa kahden uroksen puristuksessa. 

Autossa odoteltiin lähtöä reilu 4 tuntia. Onneksi molemmat koirat (myös treenaaja-tsemppaaja Oona) olivat levollisia ja kävivät makoilemaan ja torkkumaan. Viimein hakemaan itselleni handlerin liiviä päälle (en tiedä, mitä ne ovat virallisesti?? Mutta hihaton liivi, joka on oman koiran kopin väreissä, meillä tänään raidallinen 6-kopin liivi.) Piti puhaltaa ja välillä piti muistaa hengittää. Kädet tärisivät ja taas piti henkäistä syvään. Toivottavasti Omega ei sekaantuisi mun hermostumisesta. 

Esittelyyn. 
Käveltiin maalialueelle yleisön eteen ja sitten koppien luokse odottamaan lupaa kopitukseen. 

Kopitus.
Ai näinkin voi käydä.
Omega kävi koppiin istumaan, kun työnsin sitä lähemmäs veräjää. ISTUMAAN?!?!
Punnasin sitä ylös, mutta se jäi tosi vaikeaan asentoon enkä saanut sille jalkoja kunnolla alle. Laitoin oven kiinni ja toivoin parasta. Koppiin ei nähnyt, joten mä vain rukoilin ja toivoin, ettei se keksi kääntyä takaisin. 

Lähtö.
Hieman myöhässä. Eli ehkä neiti istui siellä miettimässä syntyjä syviä. Mutta onneksi muisti startata!

Itse juoksusuoritus mulla on vähän hämärän peitossa, liian jännityksen vuoksi en vain oikein muista mitään. Kuvia ja video on onneksi tulossa, liitän tännekin sitten!
Eka kaarre meni kamppaillessa paikasta, tosin puhtaat linjat taisi olla kaikilla. Takasuoralla Omega otti kiinni johtavan koiran ja taisi ihan haastaakin jo. Jälleen kaarteessa tiukkaa vääntöä (Omega juoksi ihan sisäradalla!!) ja etusuoralle vain hieman johtavaa perässä. Mutta Omegan takaa tuli isompi uros, joka tuuppasi (kuulemma) takaosaan ja Omegalla sekosi rytmi ja vauhti tipahti. Siinä menivät ne arvokkaat sadasosat ja Omega oli lopulta lähdön 3. Pieni harmitus oli hetken aikaa, mutta äkkiä se hävisi. Olin ihan äärettömän ylpeä pienestä tytöstäni, joka taisteli urheasti isojen poikien vauhtia vastaan! Muistan, kun katsoin takasuoralla kiitävää kolmikkoa, jossa keskellä tikkasi pieni kirppu hirmuista vauhtia ja kyllä mä olin siinä vaiheessa täynnä ylpeyttä. Tuo tyttö ei isompiaan kumarra. :)

Tulokset, sijoituslähtö 480m
1. Volterra 29.43
2. Mowgli 29.53
3. Minun Maikke 29.58
Kuten ajoista näkee, tiukkaa taistelua oli alusta loppuun. Koiraurheilua parhaimmillaan! :) 
Jälleen K4-luokan aika, ei voi kuin olla tyytyväinen kuntoutusjakson jälkeiseen menoon. Jalka näytti kestävän, huomenna ollaan toki viisaampia.

Juoksulinjat olivat epäomegamaiset, joten täytyy pohtia koppitoivetta uudelleen. Lähdön se juoksi hienosti suoraan, mutta tosiaan muuten juoksulinja siirtyi keskelle ja ihan sisällekin. Keskikoppitoiveella ehkä eteenpäin? Varmistuu, kun pääsen analysoimaan videota tarkemmin.

Omega esitti hienoa taistelutahtoa, kaarteet juoksi upeasti tiukoissakin paikoissa, eikä antanut periksi vaikka tasapaino meni ja rytmi sekosi. 
 - Sellainen oli meidän ensimmäinen kisareissu, on se Maailman Mainioin Maikke.