Pikkuneidin kuulumisia

Hänellä alkaa olla omaa tahtoa. Omega ei "uskalla" vielä olla täysin ignooraamatta, mutta heti huomaa, kun Omega ei haluaisi: Se nakkelee päätänsä taaksepäin, teputtaa paikallaan ja esim. kissanhiekkalaatikon ääreltä riitelee takaisin kimeällä haukulla ("mutta kun minä haluan!"). Ja tottelee sitten kuitenkin, kun Mamma on uhmakkaasti vain hiljaa ja odottaa. Luoksetulosta saa hirmuiset kehut ja halit, mutta saas nähdä, miten kauan tuo riittää palkinnoksi.

Nyt on allekirjoittaneella täydellinen aika joko onnistua tässä kaikessa tai munata lahjakkaasti. :D Johan tässä onkin ihmetelty, miten vinttikoiralapsi noin hienosti tottelee, tulee luokse jo pelkästä ajatuksesta jne. Nyt alkaa tuntua normaalilta. ;)

Nyt pitäisi kovasti siis pitää irti, kutsua luokse, päästää irti, kutsua luokse, päästää irti, kutsua luokse ja palkita niin maan perhanasti. Ja ehkä olla hemmottelematta liikoja...

Kasvattaja kyllä varoitteli (terkkuja vaan :D), että greystä voi saada perskärpäsen aina huomioimalla, mikä esim. Oonan kanssa on ollut ihan mahdottomuus, eihän sitä joskus näe tunteihin tässä kämpässä. Ja mä niin itsekseni päätin, että tuota en ainakaan mokaa. Omega on nyt ollut minulla reilun viikon ja kuinkas kävi. Pieni inahdus ja mä käännyn katsomaan: "Mitä kulta?"

Juu, tuohon on tultava loppu. Mä muistan, miten tuo oli vaikea ja hankala pala oppia vuosia sitten Edin eroahdistuksen kanssa kamppaillessa, mutta jos mä onnistuin silloinkin, niin kyllä se onnistuu hyvin sopeutuvaisen pennunkin kanssa. Nyt on jo edistytty siihen pisteeseen, että mä käännyn katsomaan ja ehdin henkäistä. :D Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

Olimme ensimmäisellä vierailulla veljeni luona nelisen päivää. Parin tunnin automatka meni erittäin hienosti, Omega on mielettömän hieno autossamatkustaja. Tonin kolmesta kissasta se ei tuumannut mitään erikoista, kahden nuorimman (Viola ja Sebastian, ½ vuotta) kanssa oli jo jonkinlaista kanssakäymistä; nuuskuttelua ja peräkkäin kävelyä. :)
Siellä oli iso piha, missä juoksennella ja kyllähän toi parivaljakko O&O juoksikin. Välillä nujuamista, että Oona makasi maassa ja Omega niskassa, välillä jompi kumpi juoksi lelu suussa ja toinen perässä jne.

Edelleen Omega antaa mulle täydet yöunet ja mä luulen, että tuskin se enää aikaistaa aamujaan. Aamu alkaa yleensä siten, että Omega käy ensin suukottelemassa "Minä heräsin nyt!" ja sitten hyppää lattialle hetkeksi leikkimään itsekseen lelulla. Tuon viiden minuutin aikana mä ehdin tottua ajatukseen heräämisestä ja pian kuuluukin piip piip ja sitten lähdetään ulos, kellon käydessä yhdeksää - kymmentä. (Oonan aikana: pentu heräsi ja sekuntia myöhemmin alkoi kuulua hätäinen ÄÄöööÄÄÄöö "Minulla on hirveä hätä!" ja siinä oli puoli minuuttia aikaa suoriutua ylös pennun teputtaessa paikallaan. Ja tuo tapahtui vuoden ikään asti jokainen aamu ennen kuutta. :D)

Loppuun muutama kuva "siskoksista". Oona on ottanut Omegan niin täysin ystäväkseen, etten mä olisi edes uskaltanut kuvitella mitään tällaista. Mä muistan miettineeni, miten Oona mahtaa järkyttyä ja suuttua jos ja kun pentu tulee. Olin niin väärässä; Oonan elämä on taas iloa täynnä. :)

Todella harmillista, että vieläkään ei saatu parempia kuvia, mutta tässä jotain. Vaikka kuvissa näyttää, että käynnissä on välillä hirveä taistelu, tuo kaikki on hiljaista hammastelua ja välillä kuuluu vain pieni "uh", kun törmäilevät toisiinsa. :)































Omega mahdutti itsensä kissanpetiin ja tuo olikin vierailun ajan ihan kestosuosikki. Katsotaan, mahtuuko pikkuneiti tuohon seuraavallakin kerralla.

Tervetuloa kotiin pikkuinen Omega!

Pikkuinen grey-neiti Omega saapui kotiin muutama päivä sitten ja välittömästi tuntui, että perhe on taas "kokonainen". Miten tuntuukaan taas niin normaalilta kuljettaa kahta koiraa, laittaa ruokia kahteen kuppiin, ...

Oona on ottanut tulokkaan äärettömän hyvin vastaan. Heti ensimmäisenä aamuna (Omegan kanssa kotiuduttiin puolen yön maissa) Oona ja Omega istuivat keittiössä kylki kyljessä odottamassa aamupalaa. Ulkona Oona näyttää mallia afgaanihepulista ja pikkuinen menee perässä, minkä kintuistaan pääsee, eli aika lujaa. En voi olla liikuttumatta, kun näen sen riemun ja onnen Oonan ilmeessä, kun se peuhaa pennun kanssa.

Kissat eivät järkyttyneet asiasta niin paljoa, mitä aluksi pelkäsin. Ihmetystä tuo natiainen aiheuttaa, sehän on selvä. Kuvassa ihmettelevät porukalla Omegaa, joka ensimmäisenä päivänä ruokaili siinä alapuolella. :D






















Omegasta kissat ovat vielä hieman jännittäviä, kun kissat eivät väistä ja tuijottavat vain kissamaiseen tapaan tiiviisti, mutta päivä päivältä pikkuinen on muuttunut uteliaammaksi. Kissanhiekkalaatikko tuli tutuksi juuri ja täytyy laittaa portti wc:n ovelle. Kun se kissan kakkendaal vaan on niin hyvää.... (Ja sitten suukotellaan Mammaa. Reilukerho. :D)

Lisää kuulumisia varmasti piakkoin. Ensi viikolla saan uuden satsin kuvia, kun veljeni pääsee testaamaan uutta objektiiviaan. Blogin ulkoasua pitäisi myös uudistaa, mutta se saa odottaa vielä hetken.

Viikonloppureissaamista

Viikonloppu meni reissatessa. Kävimme yökylässä Vuokatissa ja sunnuntaipäivänä kiertelimme Kainuun maisemissa Hiidenportin reilun 7 kilometrin lenkin, jonka polut kiemurtelivat pääasiassa kangasmetsässä. Suoalueilla oli leveät pitkospuut ja jyrkkiin nousuihin oli rakennettu rappusia, joten lenkki oli oikein mukava kävellä. Laavupaikalla paistettiin makkaraa ja juotiin kahvia. Ehkä kuitenkin se paras osuus retkestä?? :)
...ja sehän on se vakavin osuus myös. Ainakin Oonan mielestä. Virallinen makkaravahti seurasi hyvin tarkasti, että kaikki tuli tehtyä oikein. Tosin Oonan mielestä tuossa on pari vaihetta liikaa, paketista ottamisen ja syömisen välissä.












































Sunnuntaina matka jatkui veljeni luokse, jossa odottivat kaksi maailman EHANINTA kissanpentua, puolivuotiaat sisarukset Viola ja Sebastian. Kissat ovat tottuneet Oonaan erinomaisesti ja kyllähän tuota voi jo leikiksi kutsua, vaikkakin Sebastian on vielä vähän varovaisempi. Viola on puolestaan melkoinen rämäpää, eikä säikähdä Oonan hyppyjä ja veivaamisia. Viola jopa toi Oonalle leikkihiirensä, jonka Oona otti hyvin varovasti kissan edestä. ♥ Se on sellainen kultainen Rinsessa.

Oona ja Sebastian:




















Oona ja Viola. (Se pieni musta Oonan jaloissa... :D)