Kauppiin ja takaisin, vol. tosi mones

Kaupissa on ajeltu viikon välein nyt viisi (vai peräti kuusi..??) kertaa. Alkaa olla reitti tuttu. Juuei, en ole laskenut paljonko kallista menovettä on tankattu. Aina tarvittaessa. :)


Omegan kanssa aloitettiin keskimatkalla harjoittelu. Yritetään saada vauhtikestävyyttä kehitettyä ja samalla treeniä tulevaan soolomatkaan, joka on juostava radan keskimatkalla. Eli Tampereella tarkoittaa 480 metriä. 


Kyllä oli nihkeetä, kovin nihkeetä!

Tämä oli Omegalle ensimmäinen kerta ikinä 480m:llä. Tässä juoksussa huomasi, miten koirat rutinoituvat tiettyihin asioihin: Greykisoissahan viehe pudotetaan takasuoralle. Omega on juossut 280 metriä, eli kierros ja vieheen pudotus takasuoralle. Nyt kävi niin hauskasti (not), että tullessaan ensimmäisen kerran takasuoralle, Maikke odotti selvästi, että kohta viehe putoaa. Hetken laukka oli takasuoralle tultaessa vähän pidempää, häntä teki liikettä (=jarruttelua) ja pääkin pienesti nousi. Voi sitä yllätystä, kun viehe jatkoikin vielä matkaa toiselle kierrokselle ja grey joutui kiihdyttää perään. 
Masters&Oaks alkuerissä huippukoiratkin juoksivat K7-aikoja, joten olihan se älytöntä odottaa mitään muuta aikaa Omegaltakaan. Rata oli raskas ja hidas, lisäksi tuo takasuoran häröily. Aika lähemmäs 31 sekuntia, ei kauhean hyvät fiilikset kotiin ajellessa.


Seuraavalla viikolla uudelleen, nyt oli pieni jännitysnäytelmä, päästäänkö juoksemaa ollenkaan. Rankkasade iski kesken harjoitusten ja viehettähän ei voi vetää greyn vauhtia kiskon ollessa märkä, sillä se alkaa sutimaan tyhjää. Ja Omega juoksisi viimeisenä. Jänskätti, noinko sitä käytiin Tampereella sitten katsomassa vain...
Onnea oli matkassa ja sade loppui hieman ennen meidän vuoroa. Kisko ehti kuivahtaa ja baanalle vain. Nyt rata oli jälleen huonossa kunnossa: sade oli tehnyt juoksu-urasta velliä ja ulkoreunassakin kävellessä omat tennarit upposivat hiekkaan. 
Aika jälleen surkea, 30.6. 
Omega oli ainoa grey, joten vertailukohtaa ei ollut. 

Jos jotain positiivista, niin takasuoralla ei ollut mitään empimistä vaan mentiin täysiä. 
Koppiin se meni vähän nihkeästi, mutta siellä ollessaan se töni kiihkeästi etuveräjää ja kaivoi raivoisasti maata. Mutta kun viehe lähestyi, se kumartui odottamaan hiljaa... Ja oli oikein hyvä lähtö.
Ensimmäisessä kaarteessa sitten näytti siltä, että likka meinasi unohtaa kääntyä. Haukottiin henkeä molemmat, minä ja kopittaja. 
Ei se voi olla niin vaikeaa?! Juosta eteenpäin ja välillä kääntyä radan mukana?
Jäljistäkin näkyi, että oli vähän sellainen "hupsista saatana" -käännös. :D

Lähtöpaikalla se alkaa olla vaikea pideltävä. 
Kun saavutaan parkkipaikalle, se alkaa väristä. Aivan kuten ihminen olisi kylmästä horkassa, hirmuinen tutina. Ja ihan hampaistakin kuuluu kali-kali-kali. :D
Lähtöjä en enää sille näytä, mutta kuuluuhan se moottorin ääni. Grey kiljuu, haukkuu, hyppii, pomppii ja välillä repii hampailla remmistä. Meidän kiltti Maikke!! 


Kasvattaja oli luottavainen ja rohkaisi minua viemään Omegaa sooloon ja ryhmäharjoituksiin. Itsellä kuitenkin vielä oli pieni epäusko, joten kerran vielä!
Tällä kertaa kolmas kerta toden sanoi!

Kopissa Omega riehui ennen näkemättömällä tavalla. Se ampui ihan täysiä veräjää päin ja siitä sinkosi täysiä taaksepäin, että takaluukku rämisi. Hetken aikaa jo ehdin ajatella, että nyt se saa paniikin. Mutta jälleen viime hetken skarppaus ja lähtö oli hyvä. 
Jälleen etusuoralla se kääntyi tavallaan aivan viime tipassa. Kyse saattaa olla tosin leijavieheestäkin, kasvis osasi ehdottaa.
Videolta laskettuna aika oli 29.4 MAX! Omega paransi ennätystään yli sekunnin ja kylläpä oli treenaaja yhtä hymyä. :) 
Voi helpotusta! Ehkä tässä on sittenkin tehty jotain oikeinkin!

Seuraavalla viikolla siis auton nokka jälleen kohti Tamperetta ja yrittämään sooloa läpi. 
(Alunperin oli tarkoitus ajaa Turkuun ja tutustumaan samalla toisen profiilin rataan, mutta siellä on vieheongelmia ja treenit oli peruttu.)
Soolokokeessa ylituomari arvioi koiran suorituksen seuraavat osa-alueet:
Kopittaminen, koppikäyttäytyminen ja lähtö
(kääntyykö kopissa, lähteekö takaperin/myöhästyy lähdöstä huomattavasti, keskeyttää lähdössä tai etusuoralle, kopitus on aikaavievä)
Fyysinen ja psyykkinen valmius on ok
(viehekiinnostus, ei juokse maaliin, juoksutekniikassa puutteita, kaarrejuoksussa puutteita kaatuu, loukkaantuu, nopeus ei riittävä eli vähintään K7-luokan aika on saatava.) Eli kriteerit ovat huomattavasti tiukemmat, mitä SVKL:n puolella.
Kyllä jännitti!
Mitä tulee mahdollisista kisoista, jos sooloonkin koiraa kopittaessa kädet tärisevät ja hengitys meinaa unohtua???


Omega juoksi mallikelpoisen suorituksen. Kaarteet menivät nyt ok, etusuoralta se kääntyi suoraan kaarteeseen sisään. Nyt oli toisenlainen viehe, joten kasvattaja oli tässä(kin) oikeassa. Lopusta juoksusta en muista sen enempää, sillä tätä en videokuvannut, koska unohdin kameran kotiin! "Pientä" jännitystä ja täpinää treenarilla, seuraava muistikuva kun on siitä, kun otin Omegan kiinni takasuoralla ja halasin koiraa hienosta suorituksesta. :)
Sitten jännityksen kanssa ylituomarin luokse, miten meni. 
Hienosti meni!
Kaikki ok ja käsikelloaika (kahden kellottajan ka) 29.64, mikä antaa luokan K4. Ja soolo läpi.
Me so happy!


Eli keskinkertaista vauhtia mennään, mutta siitä on hyvä lähteä nipistelemään kymmenyksiä pois. ;)


Treeneissä oli ilahduttavasti mukana myös siskot Sanni ja Pimu ja veli Darwin. Yhteispotretin laitan tännekin, jahka saan käsiini. 
Sisarukset menevät jäätävää vauhtia, meillä on Omegan kanssa vielä isosti töitä. :)

Seuraavalle viikolle ryhmätreeniä ja siitä riippuen... Me saatetaan aloittaa kisaaminen! :)