Siinäpä päällimmäiset fiilikset. Meni enemmän kuin paljon pieleen.
Päivä 1, alkuerät.
Omegan lähdössä 4 koiraa, Omega kopista kolme. Erinomainen lähtö, mutta siitä se painajainen sitten alkoi. Omega otti välittömästi suunnan kohti ulkolaitaa ja painoi koko etusuoran verran kisakaveria ulos päin. Mulla nenänpää kylmeni lähtökoppien takana, että nyt tuli D niinkö Disk. Kaveri pääsi punnertamaan ohi ja maaliin tultiin sujuvasti, Omega 4/4, aika K4 31,94. (Jos jotain positiivista, niin päivän ainoa lähtö, missä kaikki juoksivat alle 32 sek.)
Kävin haastattelemassa ylituomaria, sain nähdä videon ja muutama muukin sanoi, että koira ajoi viehettä, pää ei kääntynyt, mutta painoi vain ulkolaitaa kohti. Joten juoksu hyväksytty. Seuraavan kerran alkoi siepata mahasta, kun kävi ilmi, että seuraavana päivänä järjestetään myös B-finaali, johon olemme oikeutettuja osallistumaan ja ellei ole hyväksyttyä syytä, pois ei voi jäädä. Ja koppitoiveissahan on se karenssiaika. Ja koska meillä ei tunnetusti ole sitä pientäkään ripettä onnea tässä harrastukessa, sain tietää, että Omega starttaisi kopista 2. ja jälleen viereisestä kopista Paavo, jota Omega häiritsi jo alkuerissäkin. Melkein tarvitsin paperipussia.
Päivä 2, finaalit.
Jumalaton jännitys jne jne jne.
Koirat koppiin ja... Vieherikko, koirat ulos.
Meinasin kilahtaa. Tai vähän kilahdinkin, mutta koska muut osasivat olla asiallisesti, yritin minäkin. Pienesti kylmäsi, miten hemmetissä mä saan koiran uudelleen koppiin, mielessä oli aika hyvin vielä Tampereen episodi...
Well, melko hyvin. Omega tosin kiljaisi yhdessä vaiheessa, kun voimalla jouduin sitä koppiin työntää. En tiedä, saisiko siinä kopittaessa kauheasti jutella, mutta vahingossa lipsahti: "Rauhassa vain Omega..." Kuin ajatus, koira livahti koppiin.
Mutta kyllä siinä jo muutkin kävivät kuumana, herttinen! Olisittepa kuulleet sen jyskeen ja nähneet, miten koppi voi täristä ja vavahdella!
Jälleen upea lähtö, Omega ei seisonut kopissa häntä edellä, kuten ensin vähän pelkäsin. Sitten lauantain toisinto: Omega puski vahvasti ulkolaitaan ja veti porukan nippuun, paitsi ykköskopin onnekkaan. Vielä takasuoralla Omega taisteli kolmostilasta, kunnes siellä kävi jokin kontakti, kuvissa näkee miten Omegalla nousee pää ja häntä, jalat ovat miten kuten. Vauhti pysähtyi ja kaksi koiraa pääsi ohi. Omega piti viidennen sijansa, K5-aika 32,08.
Rehellisesti: Vitutti ja hävetti. Ihan oikeasti olin kuvitellut keskikopin sopivan, mutta kuinka väärässä sitä voikaan olla........ Kannatti hei ajella sen viikonlopun aikana1400km!
Mutta tämä on nyt kaikki otettava opin kannalta ja suunnattava katse eteenpäin. Jos jotain positiivista, niin kylläpä vain löytyy pienestä tytöstä voimaa ja tahtoa! Mä olen aina pelännyt noissa lähdön sumpuissa, että Omega musertuu. Mutta niin sitä veti pieni likka yli 100 kg greyhoundia nippuun, kun päätti, että juoksulinja kulkee, kuulkaas pojat, tänään tässä!
Päivän splitit olivat pääosin yllättävän tasaiset, Omegallakin varsin mallikas etenkin kun ottaa huomioon molempien kertojen väännöt. Lähdöissä se on hyvä, kuten on aina ollut.
Tänään on ollut vähän kankea grey, takapuolesta puuttuu kolikon kokoinen alue karvaa ja iho on sinisen violetti. On siis saanut aika kovaa iskua jossain vaiheessa.
Loppuun vielä muutamat kuvat sunnuntailta, kiitsat TDX. :)
 |
| Porukka kasaan kas näin... |
 |
| ...sitten pieni irtiotto... |
 |
| ...ja kiihdytys kärkikoiran kannoille. |
 | |
| Hippulat vinkuu! |
Ensimmäinen mitali, ei nyt ihan tyylillä saavutettu mutta sinnikkyydellä. Tulen ihan varmasti muistamaan nämä meidän ensimmäiset klassikkokisat lopun elämääni.
Vieläkään en ole varma, käykö tämä laji hermorakenteelleni, vähän turhan vahvasti tulee elettyä näissä tilanteissa mukana. Mutta silti meinataan startata samalla radalla parin viikon päästä, jos Maikke toipuu tämän viikonlopun vammoista moitteetta. (Ulkotoiveella, huutomerkki!) Kääk!
Ihana kamala kisatäpinä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti