Unna tokoilee jälleen

Mun on pakollista nyt hehkuttaa meidän eilisiä tokotreenejä, koska Unna oli SUPER!

Voi hitsit se oli iskussa. Teki seuraamista (vähän löysää ja poikittaista, mutta hitto vie seurasi kontaktissa!) tosi pitkiä sarjoja. Mentiin muiden koirakoiden kanssa kenttää ristiin rastiin, maassa leluja ja nakkikippoja, ohjaajalla vinkulelu. Unna oli intona ja se teki suoritusta iloisena. 
Tähän miljuuna sydäntä.

Ja sitten paikallaolo. Ensimmäistä kertaa Unna suostui tuolla hallilla jäädä istumaan ja odottamaan, mä poistuin about 5 metrin päähän, että ehdin reagoida (ja siepata kiinni), jos se nousee. 
Mutta vielä mitä. Unnan vierestä lähti koira riekkumaan, jonka perään Unna kyllä vähän katsoi, mutta sitten käänsi katseensa mun suuntaan, ISTUEN YHÄ PAIKALLAAN. Sain hillittyä itseni, että kiiruhdin vain palkkaamaan nameilla, kehuilla ja rapsutuksilla, enkä sukeltanut polvillaan halaamaan koiraa. :D

Vire kesti lähes koko tunnin, kunnes koira fyysisesti väsähti. Eli ei kyllästynyt touhuun laisinkaan, vaikka nyt tehtiin aika paljon ja taukoja oli vähemmän, mitä aiemmin.
Ai niin, ja Unna kiihtyi nyt lelupalkasta välittömästi niin paljon, että alkoi aina astua ilmaa, kun sai sen suuhunsa. Taivas. :D

Ihan loppumetreillä meistä piti ottaa ryhmäkuva. Että ollaan rivissä kaikki ja koirat kontaktissa vierellä. Mutta siinä vaiheessa Unna halusi jälleen olla erilainen nuori ja venkuroi ja vikuroi. Kuvassa koira on hienosti, mutta mä näytän siltä, että syön sen kohta illalliseksi. :D Enkä oikeasti ollut edes äreänä temppuilusta, mutta muahan ei tunnetusti kamerat rakasta... :)

Mutta hieno Uuki Puuki, Mamma on ylpee!
Vielä (muistaakseni) parit treenikerrat, sitten on tämä kurssi ohi. Kesäksi jätetään asiat hautumaan, koska alkavat muut harrasteet painaa niskaan. Ja ihan rehellisesti mua välillä vähän stressaa ja rasittaa kellonaikaan ja viikonpäivään sidottu tekeminen. Josko sitten syksyllä iltojen pimetessä taas.