Pääsiäisulkoilua

Ensin muutama sananen eilisistä näyttelytreeneistä. 

Ihan alkuun Unna tarjosi vahvasti istumista, koska tokoahan siellä samassa hallissa on tahkottu. Vaan äkkiä hoksasi, että nyt ei tehdä niitä juttuja.

Kyllä, minä halusin vahvatahtoisen afgaanin, sellaisen itsekkään pikku paskiaisen. Mutta että NÄYTTELYtreenin jälkeen handlerin selässä valuu hiki norona... :D
Unna oli taas kaikkea vastaan ihan periaatteen vuoksi. Olipahan taas kerran selälläänkin potkimassa ilmaa.  

Laitoin Unnaa seisomaan, Unna vikuroi. Kävelytin koiran itseni ympäri, laitoin Unnaa seisomaan, Unna vikuroi. Tämä toistettiin valehtelematta vähintään viitisenkymmentä kertaa. Jo alkoi lopputunnista koira taipua mun tahtoon. (Onneksi, mä aloin olla ihan sippi. :D)

Mutta hei! Ei ollut meidän Unski, joka tuolla tunnilla riistäytyi irti, juoksi tömisten kunniakierroksen, jonka jälkeen hyppäsi laidan nurin ja yritti ulko-ovelle. :D 

Tänään käytiin muutaman päivän tauon jälkeen hiekkakuopalla. Se on kyllä yhtä velliä paikoin, ja äkkiä kävi selväksi, että kaikki kolme pääsevät pesulle. Huoh. Tästä se taas alkaa. Mutta onpahan mentykin melko pitkällä pesuvälillä koko talvi. 

Mä en vaan kyllästy tähän greyn virtaviivaiseen rakenteeseen. Nytkään ei mennä edes lujaa, pystyt korvat paljastavat sen. 

Hauska kuva. Arvatkaas, menevätkö koirat tässä ylös- vai alaspäin. :)

Tää on epätarkka ja sumea, mutta jotenkin niin tunnetta täynnä. :)

Tottakai tässäkin kameran säädöt liian kirkkaalla, en saanut pelastettua. :P

And we had so blast!

Ja välillä oli muuten vain tosi kiire eteenpäin. Niinkuin näkyy, niin kummallakin ihan omat linjat. Täysiä menivät ympäri kuoppaa, ilman sen kummempaa määränpäätä. :D

Oona rallasi jälleen nuorison mukana pitkät pätkät. 

Leikkasin jokunen aika sitten Noonaliin korvakarvoja lyhkäisemmäksi, polkkatukkamalliin. Kohta pitäisi turkkiakin keventää. On muuten kasvanut paljon talven aikana!

Ryminällä. 
Unnaa pitää vähän varoa, koska jos Omega edellä tekee äkkikäännöksen, niin Unna ei yhtään katso, mitä on edessä, kun se taittaa perään. Eli käytännössä on hyvin usein jyrätä minut. 















Viimeisiä viilentäytymispaikkoja. 

Omega keksi tänään ihan uuden jutun. Se haukahteli isolla äänellä ja iloisena kuunteli, kun kaiku vastasi. Se oli sen mielestä tosi hauskaa. Nojuu, niin minunkin mielestä. :D
Unna ei ymmärtänyt ollenkaan, vaan hämmästeli vieressä, kuka sieltä toiselta laidalta aina vastasi. 

Hakekasa Unnan kanssa sävy-sävyyn. 

Omega pysähtyi ihmettelemään ylilentäviä lintuja. 

Tässä U&O nujusivat hammasteluleikkiä, kun hihkaisin kameran takaa:
"Kaverikuva!"
Ja molemmat pysähtyivät niille sijoileen poseeraamaan. :D

Nyt hetki vielä omaa aikaa. Afgaanit kuivattelevat peitoissa pesun jäljiltä. Kohta nuoremman harjausta ja vanhemman trimmausta.