Kolmen koiran kanssa on omat haasteensa aina välillä, mutta nyt kun kärvistelen selkäkipuisena ja välillä lähes liikuntakyvyttömänä, alkavat olla vitsit vähissä. Noidannuoli on vaivannut nyt viikon ja käytännössä töpötän ajoittain 20cm:n askeleella kovasti puuskuttaen ja taukoja pitäen. Välillä ei taivu edes siten, että saisi sukkia jalkaan. Riemukasta!
Käyttäkääpä mielikuvitusta ja kuvitelkaa tilanne, kun äsken nähtiin pissatuslenkillä rusakko!
Nyt olen vienyt koiria yksitellen ulos juurikin rusakkovaaran vuoksi, niitä on täällä joka puolella. Vaan olihan pitäminen. Onneksi ehdin nähdä pitkäkorvan ennen Unnaa ja sain koiraa pannasta kiinni. Koska eilen esim. Unna pomppasi puoliteholla tuulessa kieppuvan lehden perään, jolloin en enää saanut pidettyä remmistä! Onnea matkassa, että Unna jäi tsipultamaan lehteä miljoonaksi palaseksi, ja ehdin astua remmin päälle. Jonka jälkeen voihkien jouduin käydä hangelle pitkälleni.
Ja maine kasvaa.
Tuollaisessa tilanteessa Oona vetää painopisteen alas ja alkaa lähes hämähäkkimäisesti ryömiä eteenpäin, on muuten vaikea pidätellä tuolloin! Omega puolestaan sinkoilee vähän sinne ja tänne, mutta suorilla jaloin, jolloin se ei juurikaan saa voimaa. Ja nyt huomasin, että Unna vetää ensin suoraan eteenpäin, sitten yllättäin peruuttaa hihnanmitan ja rykäisee täysillä hypyn eteenpäin.
Sopivasti on rapaiset kelit, mutta koirien tassuja ei nyt paljoa suihkutella. Eikä kyllä imuroida lattioitakaan. Jos sitten jo loppuviikosta?
Siihen asti pötkötellään porukalla tässä soffalla. Kissat hurisevat tuossa selkänojalla, Omega makaa jaloissa ja afgaanit limittäin, lomittain tuossa matolla sohvan vieressä. :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti