Nappula on kummipoikani, jonka adoptoin nyt omakseni. Ihan uusi tuttavuus tämä katti ei ole, Nappis on ollut minulla ennenkin hoidossa ja tokihan on nähty usein kyläillessämme veljeni luona.
Tässä jokunen kuva muutaman vuoden takaa kyläreissultamme: minun kissani Viivi (oranssi), Veronica (raidallinen edessä) ja Nelli (pitkäkarvainen), sekä veljeni kissat Viola (musta pieni), Sebastian (toinen raidallinen) ja Nappula (iso musta):
Tässä kuva, kun Viltsu ja Sebbe olivat pieniä vielä.
Nappula onkin aika sankari. Esim. kissatarhassa kotipuolessani alkaa olla valehtelematta parisen sataa nippusidettä tukemassa verkkoa sieltä ja täältä. Siksi koska...
Jos tarha pitää sisällään Nappulan, niin ei sieltä kukaan tai mikään muukaan ulos pääse. :D Tarhalla on kokoa (ainakin 3x5m, korkeutta 1,5m), mutta kun Nappista ahdistaa! Ei se kauaksi lähde (talo keskellä ei mitään, maaseudulla), kunhan pääsee verkon toiselle puolelle ja juoksee sitten ovelle pyytämään sisälle. Ellei sitten keksi jotain aktiviteetteja sitä ennen... Eh... :D (Hyi, ei saisi nauraa, mutta minusta noi kuvat nyt vain ovat karuudessaan aika mainioita. Ja kissa komennettiin ja haettiin pois heti kuvien jälkeen.)
Jokaisessa kissassa asuu pieni saalistaja, Nappulassa se on leijonan luokkaa. Tappoipa tuo kerran kissatarhaan eksyneen (!?) haukankin! Jumalaton ryminä kuulemma kävi, ja kun veljeni ehti tarhan puolelle katsomaan mitä tapahtuu, niin siellä tämä sankari oli ylpeänä saaliinsa kanssa.
Nappulalla on yksi pieni elämää vähän rajoittava juttu, astma. Se on pysynyt kuitenkin hyvin kurissa inhalaattorilla, johon kissa oppi hyvin nopeasti. Kävimme juuri vuosikontrollissa ja sen verran hyvin on vastannut hoitoon, että astmalääkettä otetaan nyt vain kerran päivässä.
Nappula on nyt kissa, jota voi sylitellä ja vaikka velloen rapsutella massusta. (Ei muuten tulisi kyseeseen Viivin kanssa :D) Itseasiassa Nappulalla on hyvin usein suuren suuri halipula ja silloin se tunkee syliin ja puskistelee, ihan sama mitä on kesken ja miten yrität estellä.
V-tyttöjeni kanssa (Viivi ja Verski) Nappula tulee toimeen oikein hyvin, O-tyttöjen kanssa yrittää olla vähän kuin heitä ei olisikaan. Omega on ihan jees, mutta Oonasta Nappula ei oikein paljon tykkää. Nyt jo kuukauden aikana niiden suhde on edennyt ja osaavat luovia toistensa ohi hyvin hienovaraisesti, nukkuivat ihan samalla soffallakin jo eräs päivä! Tosin oli Nappula yksi yö tuhonnut mun mustan huovutusafgaanini. Ihan tuusana. Ehkä se helpotti sen verran, että tuo isompi versio on nyt saanut olla rauhassa? :)
Mammaksi en osaa itseäni Nappulalle tituulerata, se on yhä vain Tädin Oma Kulta. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti