First Victory, Tampere

Jahas, ja suunta kisoihin! Tällä kertaa kutsui Tampereen Kauppi, matka tuntui mukavan lyhyeltä ja tutulta. Omega starttaisi jo lähdössä neljä, ei siis suurta odottelua, etenkään kun matkaan ei tarvitse varata ylimääräistä mahdollisten eksymisten ja suunnistusongelmien vuoksi... Aika tarkkaan kaksi tuntia menee pihasta pihaan.

Omega rauhoittui nyt autoon paremmin, kun en ollut läsnä. Peittelin auton ikkunat lakanoilla ja kävin välillä kurkkimassa, miltä näytti. Jos istuin autossa, koira läähätti selkäni takana. Jos olin pois autolta, Omega otti torkkuja Oonan kanssa.
Ilma oli viileä, joten tämä järjestely sopi minulle; koirat pärjäsivät keskenään. 

Kisapaikalla ennen lähtöä Omega on... noh, vähän rasittava. Se käy kierroksilla ja energia purkautuu erilaisina hyppyinä, pomppuina ja pyrähdyksinä. Saa todella pitää varansa, ettei grey leiskauta silmille. Esittelyssäkin koiraa on talutettava pannasta, jolloin se on hallinnassa, ja silti se rykii miten sattuu, kas näin. 

Ei onnistu pidemmällä remmillä, muuten se sinkoilee sinne tänne. Meidän kiltti Maikke muuttuu kyllä niin täysin, kun tullaan rata-alueelle, ei uskoisi samaksi koiraksi ollenkaan.

Omegan kopitus kävi näppeesti, lähtö sillä oli hyvä. Tuli kopista ehkä hitaimpana, mutta loisto kiihdytys. Ensimmäiseen kaarteeseen yhtä aikaa kakkosen ja kolmosen kanssa, ahdasta tuli. Omega haki kiskoon kiinni huolimatta siitä, että vastassa oli lihasmuuri. (Tämä on sen Tampereen erikoisuus ja siksi alkukaudesta sille keskitoiveen laitoin. Kaupissa sen juoksulinjat ovat ihan toista, mitä muilla Suomen radoilla.) Tässä kuvassa erityisesti näkee, miten pienestä kolosta pieni yrittää läpi. 
  
























 

















Ahdasta oli ja kontaktia tuli, mutta Omega pinnisti kaarteesta ensimmäisenä ulos ja takasuoralla otti koiranmitan johdon.

kuva Erkki Ruusunen

Sitten se meidän loppukautta vaivannut ongelma: hidas kaarrejuoksu. Muu porukka saavutti, kakkonen tuli sisäkautta väkisin rinnalle ja jälleen oli pienellä tytöllä tekeminen, että juoksu pysyi edes suunnilleen rytmissään. Miksi, oi miksi Omega ei saa häiriötöntä juoksua, missä voisi keskittyä vain etenemiseen... Ymmärrän, että nämä tilanteet kuuluvat lajiin, mutta.... Äh. Vähän turhauttavaa. Omegan massalla ei vain pidetä omia juoksulinjoja, vaan tilaa on annettava.

kuva Erkki Ruusunen

Mutta joka tapauksessa voin ilolla todeta, että eipä tuo pieni kirppu paljoa kumartele. Antaa periksi sen, mitä fysiikan lait vaativat ja lähtee jälleen punnertamaan kohti sisälaitaa.

kuva Erkki Ruusunen

Näiden kahden vääntäessä juoksulinjoista ulkona juossut nelonen pääsi iskuetäisyydelle. Ei ihan riittänyt Omegan etusuoran kiri. Maalikamerakuvasta tarkasteltuna Omega jäi kakkossijalle häviten kaksi sadasosaa. Kyllä, voin rehellisesti sanoa, että nyppii vieläkin. :) Omega olisi kyllä nyt todella ansainnut voittonsa, mutta kello on lahjomaton.
Pakko kuitenkin todeta, että tuossa se on greyhound racingin suola: upeaa taistelua, hengästyttäviä tilanteita ja jestas sitä addrenaliinin määrää, mikä virtaa suonissa ihan vain siellä kopin takana menoa katsellessa! Mä olen niin koukuttunut tähän lajiin.
 

kuva Erkki Ruusunen

 
Kotiin matkasi kuitenkin voittaja. Aina Maikke on voittaja, vaikka tulisi jumbona maaliin. Rapsutuksia ja suukkoja, parhaansa teki, kirppunen!  Palkintoraha meni Omegan omaan lippaaseen, jolla ostetaan milloin hierontapalveluja, milloin vaikka vain nameja. :)

Meidän kisakausi päättyy nyt tähän. Omega on ollut toiselta puolen edestä vähän kankea. Myös kynsivalli tihkuttaa vähän verta ja sekin täytyy parannella. Jos olisi ihan suunnitelmien mukaan menty, niin yksi kisa olisi ollut enää kisattavana, joten ei jää suuresti harmittamaan. Nyt vaihdetaan lepovaihteelle, viikon ohjelmaa ei aikatauluteta ja otetaan rennosti. Vuoden vaihteen jälkeen joskus aloitetaan sitten taas tavoitteellinen treenaaminen.

Tälle kaudelle Omegalle tuli yhdeksän starttia, joista kaksi kertaa kakkosena, kolme kertaa kolmosena. Erikseen täytyy mainita SM-kisojen A-finaalipaikka. Ajallisesti on menty laidasta laitaan, tosin ratojen kunto on vaihdellut aika paljon, eivätkä ne ole suoraan verrannollisia. Ei suuria loukkaantumisia, saimme ehjän kauden, jota ei edes kiima sotkenut! 

Tällainen se oli, minun ja Maikken ensimmäinen kisakausi. :)

Suuren suuri kiitos kaikille kuvaajille, jotka ovat antaneet kuvia käyttöön!