Meitä on hellitty niin mahtavilla ulkoiluilmoilla, että kummasti sitä on hektisen työpäivän jälkeen saanut energiaa ja ulkoillessa on mennyt tunti jos toinenkin. Siinä sivussa on tullut kotiintuomisina sieniä ja marjoja. Ja käpyjä ja risuja askarteluun. :D
Lempparipaikassamme Leivonmäellä kierrettiin Mäyränkierros. Harjuja, suota, lampia ja kangasta. Harmittavasti ei ollut kamera siinä käsillä, mutta arvatkaa mitä teki afgaani, kun harppasin rannalta vedessä pilkottavan kiven päälle syömään eväitä ja nauttimaan auringosta? Uskollisesti hän kävi viereeni makaamaan ja odottamaan, että hän saa osansa myös. Siis järveen. Puhisi ja mulkoili, joten siirryimme sitten kuitenkin rannan puolelle ja afgaani oli onnellinen taas. :)
Tänään puolestaan tehtiin ensimmäinen lenkki järven toiselle rannalle Kanavuoreen, joka näkyy olohuoneeni ikkunasta.
Viime vuonnahan matkasimme sinne ensimmäistä kertaa, mutta grey sotkeentui itsekseen hepuloidessaan jalkoihinsa ja veti tosi rumasti nurin. Hetken aikaa luulin sen pudonneen kalliolta alas asti, koska parkaisun jälkeen tuli hiljaista, eikä koiraa näkynyt. Sen seurauksena koiralta oli ihoa rikki sieltä ja täältä, ranteista näkyi kalvot ja oli muuten kipeä koira pari päivää! Nyt Omega oli tiukasti kiinni suurimman osaa lenkistä, vain metsäpätkällä se sai olla irti ja silloinkin seurasin sports trackeristä, missä ollaan menossa, koska tulee jyrkänteitä.
Afgaania ei huimannut, eikä velipoikaa. Mä pysyin greyn kanssa visusti kauempana reunoista.
Eipä ihme, että meinasi alun nousu puhalluttaa!
Erinomaista jalkalihastreeniä, etenkin alaspäin tullessa reidet tutisi ja tuntui, että jalat pettävät ihan justiin. :D Suunnitelmissa olisi kelien salliessa lähteä parin viikon päästä kiertämään mm. Pieni Karhunkierros ja Riisitunturia. Miten mahtaa käydä, jos Kanavuorikin tuntuu kintuissa? :D
Nousun alussa oli jyrkät portaat, loppumatka kavuttiin kiveltä toiselle muhkuraisella polulla. Ihailtavan hyvin Omegakin vain handlasi hankalan maaston, siitä on tullut huomattavasti varmajalkaisempi ja uskaliaampi, mitä nuorena. Kävi mielessä, miten mahdamme tulla kapeat lankkuportaat alas greyn kanssa, mutta ei mitään ongelmia.
Tauon aikana Omega meinasi kadota kanervikkoon. :D
Onneksi oli mukava sammalpeti, missä levätä. :)
Oona jaksoi reitin myös erinomaisesti, oli itseasiassa niin elementissään, kun oli vaikeakulkuista maastoa! Jyrkänteiden reunoilta sen sai kutsua kauemmaksi lujalla komennolla, koska ei tosiaan pakottanut päätä yhtään. Hyvin varmana ja rauhallisena se siellä kuljeskeli, mutta silti. Portaat se meni tottuneesti, mutta tokihan tuossa on koira, mikä on kiivennyt tikapuita pitkin ylöspäin oravan perässä.
Harmittavasti minulla ei edelleenkään ole kunnollista "posetuskuvaa" Oonasta mummoturkissaan, mutta tästä näkee vähän mallia. Kyljistä lyhentyi kymmenisen senttiä, jaloista vähän enemmän ja massussa on vain sentin karva. Jotenkin tuntui, että askel keveni, eikä se ole ollut niin kuumissaan.
Ja uskomatonta, miten paljon on risusavotta vähentynyt, vaikka tuota karvaa edelleen ihan kiitettävästi onkin!
...toki raparalli jatkuu. Ei, tämä ei ole mustavalkoinen kuva. :)
Mutta vedellä tuo kaikki lähtee ihan tuskatta. Auto on tietysti aika mielenkiintoisen näköinen aina välillä.
Omegan kanssa rallia ja kikkailua. :)
Ja Omegasta yksi muka-taiteellinen: koira juoksee varjonsa kanssa kilpaa. :D
Olen aina tykännyt tosi paljon Oonan liikkeistä. Vapaat, rennot, peittävät maata, mutta ei liioitellusti. Tässä vapaata käyntiä hiekkakuopalla. Selässä alkaa ikä vähän jo näkyä, mutta ikävä kyllä pahemmin notkuvia selkälinjoja näkyy jo nuorilla koirilla näyttelyissä... :P
Vielä muutama syyskuva. Ihana vuodenaika!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti