gps-Oona

On erinomaisen hienoa, että jollain porukassa on erehtymätön suuntavaisto. Viikolla Oona pelasti harhailulta, kun olimme uusissa maisemissa ja kävelimme risteilevillä metsäpoluilla. (Ei sen puoleen, osaan eksyä varsin hyvin tutuissakin maisemissa.) Semimummo seisoi tiukasti polkujen risteyksessä ja kiljahteli jalkaa maahan polkien: "Tyhmä Mamma, se auto on täällä suunnassa! Ei sinne, E-I S-I-N-N-E!" 
Kun käännyin katsomaan, Oona öhkäisi ja otti pyrähdyksen haluamaansa suuntaan. Vilkaisin vielä polkua, jonne minun mielestäni pitäisi lähteä. Sehän kaartaisi autolle, olen 100% varma. Tai ainakin 99%:n varma. Hmm...
Mutta kokemus on osoittanut, että tässä on luottaminen afgaaniin. Ja kuinkas kävikään: saavuimme autolle hetken kuluttua. Minun suuntavaistollani olisi lähdetty täysin päinvastaiseen suuntaan. (Aurinko paistoi täydeltä terältä, note to myself: opettele käyttämään sitä hyödyksi suunnistamisessa, helpottais kovasti.)

Näin on käynyt pari kertaa ennenkin. 
Syksyllä oltiin marjastamassa ja totesin koirille, että nyt on ämpäri täynnä, lähdetään autolle. (Oona tietää tarkasti tuon "lähdetään autolle" lauseen. Meillä on oma hassuttelujuttu tuo autolle meno, koska se on Oonasta aina hirmuisen kivaa, lähtiessä tai tullessa, ei väliä. :)) Lähdin kävelemään oikeanpuoleista polkua, kun afgaani marssi määrätietoisesti polkua vasemmalle. Kutsuin sitä, mutta afgaani kiljahteli ja ilmoitti varsin päättäväisesti, että tänne vain koko lauma. Ihmettelin, miten Oona haluaa vielä retkeillä vaikka oltiin oltu liikkeessä reilu pari tuntia. Totesin kuitenkin, että jos haluat, niin käydään sielläkin vielä. Eihän meillä kiire ole. Hämmästykseni oli suuri, kun pian siellä mäen takana pilkotti autoni katto. 
Jaaaaa, se auto olikin tuolla suunnassa...
Silloin ensimmäistä kertaa tajusin, että Oonan ohjeita kannattaa noudattaa. 
Kehuin koiraa ylitsevuotavasti. Oona puhisi tärkeänä ja räpsytti silmiään. Tottakai hän osasi, pah! 

Joskus tämä on tuonut omat ongelmansa. Esim sienimetsässä afgaani on luullut, että kierrämme kehää. Muutaman kerran se ilmoittaa, että tänne suuntaan ja joskus on sitten ottanut spurtin itsekseen autoa kohti, kun ei ole saanut haluamaansa toimintaa aikaiseksi. Hmm... miten ilmoittaa koiralle, että Mamma ei ole eksyksissä, vaan oikeasti on tarkoitus kulkea vähän ympyrää? :)  

Omegalla ei ole ollut havaittavissa samanlaista tutkaa. Tai oikeastaan sille on ihan sama mihin mennään. 
-Oikealle? -Joo!!! 
-Vai sittenkin vasemmalle? -Voi kyllä sekin käy, jee!
-Käännytäänkö takaisin? -No tottakai, mut mennään täysii! 
:D