Pentujen värikirjo hieman yllätti, valkoinen mustilla merkeillä ja fawn. Hmm....
Nakkasin ne lattialle noin kymmenen muun pehmolelun sekaan ja sanoin Omegalle, että höpö höpö. Meni minuutti ja juuri nämä kaksi oli poimittu takaisin sängylle, vaikka eivät ihan uutukaisia leluja enää olekaan. Ja taas tiikeriäidin karjunta raikasi, kun Oona oli tulossa katsomaan myös, mitä jännää näissä nyt on.
Omega painoi päänsä lapsukaistensa päälle ja jestas sitä mulkoilua!
Kun tuolleen nyt HÄNEN lapsiaan on tulossa töykeästi nuuhkimaan, eihän se vain käy päinsä!
Tätä omimista ja mörinää oli havaittavissa jo viime viikolla, mutta silloin ajattelin sen olevan vain jotain välien koettelua. Mutta kysehän olikin sitten paljon vakavammasta. Vaikka tunsin kovin syyttävän ja surullisen katseen selässäni, nämä kaksi pentua laitettiin nyt jokuseksi viikoksi vaatekaapin ylähyllylle piiloon. Omega oli hetken aikaa selvästi hämillään, mitä tapahtui, joten äkkiä keksimään temppuja ja syömään nameja. Josko se elo tästä kohta normalisoituisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti