Noonalii, ½ vuotta, seuraa tarkkana isompien menoa. Voi tuota poskipartaa ja pörröistä otsista! :D
♥♥♥Voi rakas Eppu Paapaa! ♥♥♥
Tässä kuvassa ikää 7 vuotta, jolloin ikä ei vielä painanut. Edin kanssa oli hauska käydä harjoituksissa: välillä se kiljui, pomppi ja veti vieheelle. Tuossa se puolestaan istuu rauhassa suu naurussa, kun odoteltiin starttilupaa.
Jestas, että tulikin ikävä. :'/ Maailman Hienoin Afgaaniherra. ♥
Oona on aina ollut hirmuisen reipas, niin myös alusta asti noissa harjoituksissakin. Ei arkaillut muita koiria, moottorin pärinää, ei mitään. Empimättä lähti vieheen perään ja itseluottamus täysi sata asiassa kuin asiassa jo tuossa iässä. Enpä tainnut tuolloin vielä tietää, miten kertakaikkisen mainio pakkaus tuosta pienestä mustasta olikaan kasvamassa, Elämäni Koira. ♥
Kuvia katsellessa tuli myös suunnaton haikeus. Tuntuu, että tuosta on vasta pieni hetki, mutta niin vain kaikki nuo pentuset ja nuoret koirat ovat jo veteraaneja tai muistoissa enää vain... Aika on armoton. Mutta ihania muistoja, kertakaikkiaan. ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti