Uimakoulussa!

Aamulla pakkasin isoon kassiin kasan pyyhkeitä, mantteleita väliasuilla ja lähdin viemään lapsukaisia uimakouluun. :) Vinttikoirille järjestettiin jälleen oma tutustuminen koirauintiin ja tällä kertaa pääsimme osallistumaan. (Ed. kerralla Omega aloitti kiiman just ennen...)

Kamera oli mukana, mutta muistikortti ei. Monesko kerta...? :D Mutta ei siis kuvia tältä reissulta.

Ensin oli vuorossa Oona. (Ja Omega koki elämänsä järkytyksen, kun se laitettiin häkkiin odottamaan! En tiennyt, että äänikavalkadiin kuuluu sellaisia kiljahduksia. Onneksi se rauhoittui nopeasti ja jäi odottelemaan.)

Koirauinnissa altaassa (kyllä, sisätiloihin on vartavasten koirauintiin tarkoitettu allas) oli ohjaaja, joka varmoin ottein käsitteli ja ohjasi koiraa. Omistajan tehtävä oli kulkea altaan vierellä ja tsempata. 

Pienesti jarrutusta rampilla veteen mennessä. 
"Siis että kokonaan tuonne!?"
Lopulta koira oli vedessä ja tuttu puhaltaminen alkoi. :D Oonaa epäilytti.
Ensimmäinen kierros meni altaaseen ja koko touhuun opetellessa. Lopulta se alkoi kauhoa etujalkojen lisäksi takajaloilla myös. Uiminen oli hassua "sammakkouintia", eli Oona potki sivuille päin. :D Ehkä se tekniikka kehittyy seuraavilla kerroilla? Mutta kuitenkin oli itsenäistä uintia ja käännöksetkin onnistuivat hienosti ilman pärskimisiä.

Neljän kierroksen jälkeen (jokaisen välissä huilitauko rampilla) noustiin altaasta ja varovasti totuteltiin jälleen seisomaan jalkojen päällä. Vielä lämpöiseen suihkuun ja kuivattelemaan.  

Omega meni veteen yllättävän helposti. Olin hieman epäillyt, josko se saa paniikkikohtauksen vähintään, kun kokonaan yritetään veteen. Eihän se kesälläkään mene järveen kuin max. massua myöten, silloinkin vähän vahingossa.

Kun vettä oli ohjaajan vyötärölle asti, eli jalat eivät Omegalla ottaneet maahan, se päätti tehdä passiivista vastarintaa: Veti etujalat ihan suppuun ja aloitti kellunnan. Jos ei olisi ollut uimaliiviä plus ohjaaja ei olisi kannatellut, niin sinnehän se olisi uponnut. Ohjaaja veti koiraa eteenpäin, mutta Omega vain keikahteli puolelta toiselle ja pääkin kävi välillä pinnan alla. :D

Sitten Maikkelle tuli sellainen ahaa-elämys ja se alkoi käyttää jalkojaan. Ensin etujalkoja, toisella kierroksella sitten jo takajalkojakin. Ja sieltä se uimisliike löytyi! Hienoja, päättäväisiä vetoja ilman pärskimistä. Lopulta se ui itsenäisesti (ohjaaja toki siinä vierellä, mutta ei enää kannatellen eikä ohjaten) ja olipahan mainion näköistä menoa!

Altaasta tultiin pois hallitusti ja altaan vierellä, kun oli suihkuteltu lämpöisellä vedellä hetki, Omega alkoi olla iloinen oma itsensä. Oli jännittävvöö, mutta ei liian. :)

Siinä taitaa olla meille talvikauden harrastus, jos edes kerran kuussa pääsisi treenaamaan ihan uusia lihasryhmiä. Suosittelen lämpimästi ainakin kokeilemaan!