Ensimmäisen kerran huolestuin, kun tulimme greylenkiltä kolmisen viikkoa sitten: Oona oli juossut ihan äärirajoilla Hukan ja Omegan perässä, myös rantavedessä, joten rasitusta oli tullut. Kun saavuimme kotiin ja Oona hyppäsi autosta alas, sen takapää petti. Parkkipaikalta sisälle se klenkkasi hyvin lyhyellä askeleella peitsaten ja keventäen.
(Ja Oonahan ei valita eikä kiljahtele. Ei, vaan se puhisi ja sinnikkäästi marssi tupaa kohti.)
Toinen samankaltainen tilanne tapahtui viikkoa myöhemmin: jälleen pitkä ja rasittavahko lenkki takana, jonkun verran autossa istumista. (Samalla reissulla kun allekirjoittanut joutui kaartaa suoraan ensiapuun tikattavaksi ja koirat joutuivat odotella autossa... Mutta se on jo toinen tarina se.)
Normilenkeillä, jossa Oona toki rallattelee Omegan kanssa myös, ei ollut tuollaista havaittavissa. Mutta jostainhan tuo oli oire, joten suunta K-S Eläinklinikalle spesialisti Sointu Jalkasen luokse.
Ongelma löytyi lonkista.
(D=dexter=oikea, S=sinister=vasen)
Vasemmalla puolella lonkka on aika hurjan näköinen ja siinä on selkeät nivelrikkoon viittaavat muutokset. :/Selvää uudiskasvua ja luupiikkejä.
Sointu sanoi, että koska lonkat ovat noin eriparia (oikealla ei muutoksia, tosin lonkkamalja saisi ehkä olla hivenen syvempi), niin hän epäilee trauman mahdollisuutta. Heti mieleeni tuli se reilu vuosi sitten tapahtunut puomilta selälleen putoaminen agilityssä... Mutta mene ja tiedä, varmuus asiasta olisi vain, jos Oona olisi kuvattu nuorempana.
Muutoin luusto oli priimaa ja sai kehuja. Erinomaisen siisti selkäranka (rinta-selkä-lanne), ei moitittavaa polvissa, etuosan olkavarsissa tai kyynärpäissä, myös tassujen luut kunnossa. (Sanoi, että eritoten näillä "menijöillä" usein saattaa olla löydöksiä tassujen nuljuluissa ja kuvattiin myös.) Palpaatiossa kintereet ja polvet olivat normaalit. Lanneranka oli hivenen koholla ja Oona jännitti kohtaa tunnusteltaessa.
(Oona on saanut etuosansa usein jumiin ja olen keskittynyt hieromaan ja venyttelemään erityisesti edestä. Nyt pohdittuna ongelma on ollut takana, josta se on heijastunut asennon korjausten jne. takia etuosan lihaksiin! Yksinkertaista, mutta eipä käynyt mielessä...)
Ikäisekseen ryhdikäs ja normaalikuntoinen koira, kuten sairaskertomukseen oli kirjoitettu. Liikuntaa saamme (ja täytyykin!) edelleen harrastaa, mutta kaikki hyppiminen ja suurempi rasitus on kielletty. Viikon kuluttua itseasiassa menemmekin kokeilemaan koirauintia, tiedä vaikka siitä tulisi meille yksi kuntoutus- ja kuntoilukeino??
Nyt mennään oireiden mukaisella hoidolla ja kipulääkekuurilla. Siitä jatkamme fysioterapiaan ja myöhemmin ohjeiden selkiytyessä normaaliin hierontaan ja lihashuoltoon. Carthrophen-pistossarja aloitetaan parin kuukauden kuluttua, kun samalla on kontrollikäynti. Syksyn viileille ilmoille ostamme Back on track -manttelin, josta olen saanut paljon kehuja.
Voi pieni Noonalii.
Taidan hemmoitella sen nyt viimeisen päälle pilalle. :) Alkujärkytyksestä selvittyäni olen tyytyväinen, ettei löytynyt tuon pahempaa. Kyllähän Ladyn elämässä on sen verran ollut vauhtia ja vaarallisia tilanteita, että pienillä vaurioilla on päästy tähän saakka. Ikää tulee tammikuussa kuitenkin jo yhdeksän vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti