Suutarin lasten kengät

Tulin kotiin töistä neljän maissa, ilta meni niitä näitä puuhastellessa ja puoli kymmeneltä illalla aloin suunnitella nukkumaanmenoa. Mitäpä aarteita löysinkään taas sängystä peitteiden välistä... Korkattu Rimadyl-purkki. Kaksi vaivaista tablettia pohjalla (klähmäisiä ja pohjaan tarttuneita, ei suinkaan sinne unohtuneita!), joten Oona oli syönyt 18x 50mg tablettia. (Omen kipulääkkeet siis olivat unohtuneet pöydälle.)

Pikaista googlettelua yliannoksen vaaroista ja puhelu pieneläinhoitajaystävälle. (Kiitos paljon taas Minni kaikesta avusta!) Suolalla olisi turhaa oksennuttaa, koska syömisestä on jo useita tunteja, välissä ollut normi ruokakin. Lääkehiiltä siis ostamaan, onneksi keskustan apteekki olisi auki vielä tunnin! Koira tippaan ja seurailemaan. Nukkumaan mentiin lopulta puoli neljältä aamuyöstä. Ja sittenkin heräilin vähän väliä tarkistamaan, onhan Oona ok. Jos koira nukkui sikeämmin, tönin sen hereille. :D

Kuinkahan monesti entisessä ammatissani sanoin asiakkaille: "Säilyttäkää nämä koiran tavoittamattomissa, etteivät saa syötyä kaikkia kerralla kun ovat hyvän makuisia."

Järkyttävää huolimattomuutta!!! Mitä olisikaan voinut pahimmillaan tapahtua...
Suureksi onneksi Oona ei oireillut mitenkään missään vaiheessa, myöhemmin on kuitenkin syytä selvittää verikokein munuaisarvot. 


Niin, ja Omegahan noita ei ole syönyt.
a) Se ei ikinä ota mitään pöydältä
b) Se ei ikinä pureskelisi/saisi tuollaista purkkia auki
c) Eihän se syö Rimadylejä tarjottunakaan, vaan ne täytyy murskata ruokaan. Kissanruokaan.  :)

Nyt jälkeenpäin voi jo vähän naureskella tapahtuneelle. Ei ole turha tyttö tuo Oona laisinkaan: Purkin paina-ja-kierrä korkki oli siististi taiteiltu auki, purkissa itsessään oli vain yksi hampaan tekemä reikä. Kyseessä on kuitenkin aiemmin korkkaamaton purkki, joten en ole sitä vahingossa jättänyt auki. 
Ehkäpä Oona oli ajatellut purkin parissa touhutessaan, että tänään Mamma olikin jättänyt astetta visaisemman puuhapaketin. :) Voin kuvitella, mikä puhina siinä touhutessa on käynyt.

Mutta tässä tapauksessa voi sanoa, että näin ei meillä tapahdu enää koskaan, ikinä.